Kohti tavallista arkea

kesälapsi lähti kotiinsa viikko sitten. 

Albert Edelfelt: Leikkiviä poikia rannalla

 

Lehtorin kesäkatko loma? työnkeskeytys? päättyy alkuviikosta.

Hapuilemme yhdessä ja erikseen kohti tavallista, kahden aikuisen arkea.

Se on omituista.

Niin kuin vaikka sunnuntai. Siinä oli loputtomiin aikaa ja tilaa ja mahdollisuuksia.
Kivojen juttujen lisäksi tein kaikenlaisia tylsiä juttuja ja aikaa vain oli ja oli ja oli ja olin rento.
alan hiljalleen ymmärtää mitä palautumisella voidaan parhaimmillaan tarkoittaa

Tulevat viikot näyttäytyvät sarjana mahdollisuuksia.

Vasta nyt hahmotan sen, kuinka paljon nuorison läsnäolo - silloinkin kun ne oikeastaan eivät enää ole minua tarvinneet - on määritellyt tekemisiäni ja menemisiäni.
Iltatyöt - ei haittaa.
Uimaan aamulla tai illalla - ei haittaa.
Omia menoja viikonloppuna - ei haittaa.
Tiedän että Lehtori on ja pysyy.
Vaikka pikkulapsi- ja alakoululaisaika oli omalla tavallaan sitovaa, koen että teini-ikäiset ja aikuistuvat nuoret ovat tarvinneet ja kaivanneet läsnäoloani intensiivisemmin.
Heidän aikuisennälkänsä, heidän murheensa ja ilonsa ovat olleet osa arkeani voimakkaammin kuin olen ymmärtänytkään. He ovat pitäneet minut kotipiirissä tiiviimmin kuin myönnänkään.
Kun aikuisuutta kohti hapuileva sanoo sä et oo koskaan kotona siinä on valtava sanoma.
Silloinkin kun se nuori istuu omassa tilassaan kuulokkeet korvissa, se on kaivannut tietoisuutta siitä, että aikuinen on.

Ja vieläkin se herättää minussa suurta ristiriitaa.
Yritin puuttua yhden nuoren elämään ohjeistamalla ja kyseenalaistamalla hänen ratkaisujaan. tyhmää minulta, myönnän.
Sain vastaukseksi silmien pyörittelyä, olkien kohauttelua ja oikein perinteistä joojoota.
Kotiinsa nuori lähti niskojaan nakellen.
Ja vielä samana päivänä: tuu auttamaan, mulla on kauhee ötökkä täällä ja se ei mee ulos. Lehtori oli hövelillä tuulella, minä en niinkään.
Toisella kädellä ne tyrkkivät kauemmas, toisella kiskovat tykö, tunkevat iholle pelkällä viestin kilautuksella.

Sitä opettelen, irroittautumista.
Omaan aikuisennälkääni vastaamista.

*

Sunnuntai-iltana, kun olimme kumpikin tehneet kivoja ja tylsiä juttuja, yhdessä ja erikseen, istuimme toverillisesti olohuoneen (työ-)pöydän ympärillä.
Lehtori katsoi shakkia tai futista, minä hahmottelin tulevaa viikkoa ja kirjoitin päiväkirjaa.
Jostain mielenpohjalta nousi muistikuva ajasta kolme pientä ihmisikää sitten.

*

Kävimme hakemassa tulevan kauden kulttuuripläjäytykset: liput kolmeen konserttiin ja kahteen teatteriesitykseen.

kävimme pikipäin Ateneumissa katsastamassa Edelfeltin.

uutiskylläännys ja uutiskynnys

 silloin kun blogit olivat aika uusi juttu eli aivan hetki sitten mediatutkimus tjsp ounasteli että blogeista tulee osa kansalaisjournalismia ja laadukasta sisältöä ja väylä kriittiselle journalistiselle sisällölle ja vapaalle kansalaiskeskustelulle ja ties mitälie.
no sille paikallehan tuli X/tvitteri (eli eks-tvitteri)

 

Minulle tuli nyt ja yhtäkkiä tarve olla kansalaisjournalistinen kun kestoaihe tiiti(äi)sen lista pomppasi Ylen otsikoihin.

Joihinkin juttuihin sitä nyt vain kyllästyy.

Tässä on kuulkaa teille lista.
Se on kirjoitettu reunoistaan rispaantuneelle lasinaluselle lyijykynällä ja jemmattu kansakunnan viralliseen kassakaappiin ilmatiiviissä pussukassa.

Mara
Repa
Jomppe
Helena
Lentsu
Arppis
Tökö
(ei luettavissa, alkaa ehkä P/R:llä)
(ei luettavissa, kaljatahra)
(kaljatahra)
(kaljatahra)
Tumpse
Liisu

Nyt kun lista on sitten täten julkistettu ja ihmisten lynkkaaminen siitä, että vaklasivatko vaiko eivätkö, voi alkaa niin johan rauhoittuu ja saadaan uutisaiheiksi normaalit elokuun oudot eläinhavainnot.

*

Yksi kesän kestoaiheista on ollut kierrätys ja lajittelu, joka on kyllä minulla mennyt tunteisiin.
onneksi Lehtori on meidän jätevastaava ei tulisi mistään muuten mitään.

Yksi asiantuntija sanoo että pitää litistää ja tunkea sisäkkäin ja toinen sanoo että johan kuollaan kaikki jos litistetään, pitää olla ilmaa välissä.
Yhdessä ohjeessa on että ei tarvitse pestä, toisessa käsketään pesemään ja vesilaitoksen mies sanoo että putki halkeaa kaikesta siitä jogurttiliemestä mitä viemäreihin pesun seurauksena valuu.
Kansalaiskeskustelussa kehoitetaan nuolemaan joko itse tai koiralla. yök.

Onneksi seuraan myös ruuan terveysaiheisia keskusteluita. Jos lääkärit vielä antavatkin luvan jotain syödä, niin johan viimeistään hammaslääkärit sen kieltävät.
Loppuu jätteiden lajittelu, kun ei mitään uskalla syödä että sitten kuoleentuu tervehampaisena.
kiva silleesti arkeologeille että tekevät hirmu hyviä hammaslöytöjä sitten joskus mutta eivät jätelöytöjä, niin että ei tiedetä yhtään kuinka nykyihminen eleli.

 Pitäisi varmaan lopettaa uutisten seuranta ihan tykkänään.

epätaloudellinen taloudellisuuspostaus

 Inspiroivat ihmiset (esim. Pinkki) saavat aikaan inspiroitumista.
Minä inspiroiduin olemaan taloudellinen ja suunnitelmallinen. Pinkin ansiosta.

Kesälapsi lähti omaan kotiinsa Savonmaalle ja me pääsimme taas takaisin kahden aikuisen elämään.
olen jotenkin hassusti huomannut että koen olevani tilivelvollinen elämästäni ja pakotettu olemaan läsnä nuorison elämässä. olen helpottunut kun saan oman elämäni ja kotini takaisin, vaikka kaipaankin nuorisoa välillä niin että hampaissa kirskuu. sitten kun ne tai joku niistä tulee käymään edes lyhyeksi aikaa, alkaa hampaissa kirskua, kun ne ovat niin paljon.

Ensimmäisenä perkasin ja järjestin jääkaapin omanlaiseksi.
Ja kävin kaupassa.

Tavoitteena on olla taloudellinen ja suunnitelmallinen hyviä aikeita kun vaan vielä tekis jotain.

Taloudellisesta olen kaukana. Olen nirso valikoiva syöjä enkä osta mitään mikä ei mielestäni maistu hyvältä. 

En ikinä koskaan milloinkaan tule pääsemään sellaisiin viikon ruuat kympillä tavoitteisiin. hyvä kun edes päivän ruuat kahdella kympillä

Ostan mieluummin oikeasti hyvää ruokaa kuin semmoista edukasta mitä en kumminkaan syö.
 

Kieltäydyn syömästä jotain halpaa marttasoppaa satokauden kasviksista soppaa voi kätevästi jatkaa vedellä seuraavana päivänä. 

En marjasta enkä sienestä koska aiemmin elintilaamme ei ole mahtunut niin suurta pakastinta että se mitenkään kannattaisi, ja nyt kun mahtuisi, en todellakaan aio uhrata yhtä kokonaista huonetta pakastimelle.
Ja koska lähellä ei ole niin suurta metsää että kannattaisi tai oikeastaan koska naapurit ovat nopeampia noukkimaan. kun tämmöisenä marja-aikana menee meidän lähimetsään, joka puskassa pömpöilee joku ämpäreineen.
Koska marjastaminen on minusta tyyyyylsää. pitkästyn ennen kuin saan marjapiirakan ainekset kasaan.
Ja koska torilta ostettuna mansikat ovat kalliimpia kuin pakasteena kaupasta. minulla menee mansikkaa kilo viikossa. millainen pakastin tarvitaan siihen? enkä edes osaa pakastaa sillä tavalla sievästi että olisi erillisiä marjoja.

Minulla ei ole mummoa eikä mummolaa josta saisin kätevästi roudattua valmiit mehut, marjat ja hirvipaistit.
Enkä nykyään edes leivo leipää enää kun menee vatsa kipeäksi siitä. osaisin kyllä ja leipoisinkin, mutta kuka sen leivän söisi?

Niin että kaupan varassa ollaan.

Lähipäivien ruokiin meni vajaat 50€, tällä kertaa mukana ei ollut kissanruokia ne ovat kalliita.

Tällä viikolla meillä syödään uunikalaa ja -kasviksia, bataattilohkoja ja linssi-pähkinähässäkkää ja sitten pakastimesta porkkananuggeteja ja jotain luultavasti tortellineja. 

Viikonlopuksi täytyy tehdä toinen kauppareissu se kissanruoka! ja kahvi! Lehtori haluaisi lihapullia ?? mikä juttu tämä nyt on? yleensä se haluaa kalapuikkoja ja minä en. saisikohan jostain poroa tai hirveä pulleroihin? 

Mutta pysykää taajuudella!
Kerrankin taloudellinen blogipostaus joka ei ole taloudellinen vaan ylenpalttinen ja holtiton.
Täällä ei kokata suuria määriä ja syödä samaa soppaa koko viikkoa, eikä kuristeta perheen taloutta pariin saturaiseen kuukaudessa. Täällä hummataan vaan ja kuvitellaan että on taloudellista.
jatkoa tälle

 

#epätaloudellisuushaaste 

ps. Pinkki tekee  kaiken paremmin, on vihko ja kaikki. Ja on taloudellista.