Ruokajuttua, ruuaksi juttuja

 Yksi suurimmista muutoksista nyt kun nuoriso on lähtenyt omilleen, on ruokailu.

Vielä alkuvuodesta kanssamme eleli aktiivisesti liikuntaa harrastava nuori. Ja kesällä kanssamme asui vuorotyötä tekevä nuori.
Aktiivisesti liikkuva nuori oli myös aktiivisesti nälkäinen.
Vuorotyöläisellä ei ole Savonmaalla sijaitsevassa asunnossaan uunia.

Alkuvuodesta söimme mitä vain sekalaisia liharuokia että liikkuja pysyi kunnossa ja täytettynä.
Kesällä taas laitoin uuniruokia niin että keittiössä hehkui: tietenkin. Nuori halusi syödä kaikenmoista makaronilaatikkoa ihan alvariinsa. Ja uuniruuat ovat muutenkin helppo eväs mukaan otettavaksi. Tein kahmalokaupalla kaikkea perusuuniruokaa.

Vaan nyt olemme kaksin, ilman vuorotyöläistä, nälkäistä ja nuoria ylipäätään.
Ruokakulttuurimme on kokenut todellisen muutoksen ja keikautuksen.

Tätä nykyä syömme arkisin juttuja.

Jutut ovat voittopuolisesti kasvisjuttuja tai kalajuttuja. tosin tunnen vain yhden kalan, kirjolohen. mutta silti.

Suosikkijuttujamme ovat

Herkkusienijuttu (herkkusieniä, sipulia - kuullotetaan ja paistellaan, sekaan sitruunankuorta ja sitruunamehua, mausteeksi suolaa ja pippuria. Menee pastan ja riisin kanssa)

Linssijuttu (tsekkaa raamit Harkituista herkuista; tämä ohje on joku pikasovellus sieltä).

Kalajuttu1 löytyi jonkun iltapäivälehden nettiversiosta purkki-savukirjolohta + kermaviiliä, mausteeksi silputtua sipulia, rouskaus pippuria ja ina sinappia. vähänkö hienoa että on purkitettua savukirjolohta. meillä on sitä nykyään aina kaapissa!

kalajuttu2: silputtua sipulia kuullotetaan, voi laittaa myös muita valinnaisia kasviksia jos siltä tuntuu. Sekaan sitruunankuorta, sitruunamehua ja hetkeksi pannulle sekaan myös pilkottua kylmäsavukalaa. Menee pastan tai riisin kanssa. 

pulledpork purkista -juttu liki ainoa arkinen liharuoka Keitetään perunat perunamuusiksi tai valinnainen pasta tai tortellini ja avataan pulledpork-purkki.

sekä tietysti ikiklassikko fetajuustojuttu. Tunnetaan netissä myös nimellä uunifetapasta. Pilkottua sipulia, palasteltuja pikkutomaatteja, pilkottua paprikaa ja fetakimpale airfryeriin noin vartiksi ja pasta oheen.

 

Kaikki jutut valmistuvat alle puolessa tunnissa. Niissä on hirmu usein pastaa. Aika usein juttua jää minulle vielä seuraavan päivän lounaaksi töihin.

 

Normaalina viikkona syömme arkena yhdessä ehkä kahtena tai kolmena päivänä.  minulla on ollut aika paljon iltapäivä- ja iltajuttuja. Saatan käydä keskellä päivää kotona laittamassa ruokaa ja syömässä ja seuraavaksi näemme Lehtorin kanssa illansuussa. 

Viikonloppuruokailut ovat vielä vähän jäsentymättömät.
Niihin on kuulunut aika paljon syömistä ulkona kavereiden kanssa - viime viikoilta erityisellä lämmöllä muistan yhteistä nostalgiatrippiämme lehtipihvi-ranskikset komboon tai sitten ihan vain perheen sisäiseen laiskuuteen liittyvää perhepizza kahdeksi päiväksi -ruokalistaamme.

Onko sinulla ruokasuosikkijuttua? Mikä on kauden hittijuttu?
Mikä kannattaisi ottaa kokeiluun tällaisessa laiskistuneessa ja kokkailua välttelevässä keittiössämme?

 

lukemispohdinto

 otin taas kesällä kirjojen suoratoistopalvelun. Tällä kertaa otin siitä jonkun perheversion, olen jakanut sitä myös nuorisolle en kyllä tiedä käyttävätkö he sitä.

Ja taas kerran törmäsin jossain kohtaa ihmeellistä internettiä siihen keskusteluun, onko kuunteleminen lukemista vai ei.

Minusta ei.

Kuunteleminen on kuuntelemista ja lukeminen on lukemista.
Mutta tarinat ovat silti samoja ja hyviä ja kummallekin tarinoiden kuluttamistavalle löytyy aktiivinen käyttäjäkuntansa. 
Ei ole väliä sillä, onko kuunnellut vai lukenut tarinan tai vaikka tietokirjan paitsi käsityökirjoista ja muista semmoisista ohjekirjoista en ole ihan varma että miten toimivat luureissa.
Jollekin tieto ja tarinat tulevat paremmin korvien kautta ja joillekin silmien. 
Mutta silti lukeminen on lukemista ja kuunteleminen on kuuntelemista.
Tarinan voima on aina sama. Mutta käyttömenetelmä on eri. Siitä vain ei pääse mihinkään. 
Ei voi arvottaa toista paremmaksi kuin toista muuten kuin omalla kohdallaan. Mutta ovat ne silti erilaisia käyttötapoja.

Minulla on tämmöinen preferenssijärjestys 

Laarin pohjalla ovat äänikirjat - ne eivät vain oikein ole minun juttuni.  Käytän äänikirjoja enimmäkseen kun kävelen tai pyöräilen töihin tai menen bussilla kaupunkiin en voi sietää Karinia, pitää vaientaa hänet jotenkin. 

Ja öisin. Öisin kuuntelen myös nykyään koko ajan äänikirjaa. Sen nimi on kuulemma pikkunaiset-metodi kun kuuntelee jotain tuttua äänikirjaa että pysyy nukuksissa.
Joskus olen myös tehnyt uimahallin punttisalilla alkulämppää äänikirjan tahdissa ja joskus hyvinhyvin harvoin saatan pistää luurit korville kun laitan ruokaa. Silloin kyllä yleensä olen ihan loppumetreillä jossain hyvässä tarinassa ja haluan vain saada tietää, mitä on tapahtumassa.
En kovin hyvin osaa lähteä kävelylle äänikirjan kanssa, enkä puuhastella mitään kotihommia myöskään. 
Huomasin että Brunetti-dekkarit täytyy ihan ehdottomasti lukea, mutta ruotsista suomennetut kirjat saattavat toimia paremmin äänikirjoina. 
Kuuntelen kuukaudessa varmaan suunnilleen pari kirjaa niiden öisten unilääkekirjojeni lisäksi ne ovat vallan ne samat ja viime aikoina olen myös päätynyt äänikirja-e-kirja hybridikuluttamiseen.
Kuuntelen äänikirjani perusnopeudella, en nopeuta lukutahtia.

Vähän enempi pinnalla ovat e-kirjat. Luen tabletilta, minulla on ipad mini, todella kätevän kokoinen! koko ajan sujuvammin ja sujuvammin e-kirjoja, toisinaan jopa illalla sängyssä juuri ennen nukahtamista. Käytän tällä hetkellä lähes pelkästään lukuaikapalvelua, eli suurin osa lukemistani kirjoista on e-kirjoja. Luen e-kirjoina suunnilleen samaa kirjallisuutta kuin mitä kirjastosta hakisin, tietokirjoja ehkä vähän vähemmän ja viihdettä enemmän. Kun illalla menen nukkumaan, viritän tabletista sovelluksen jo valmiiksi yötilaan: vaihdan taustaväriksi mustan ja suurennan fonttikokoa reilusti. Kun nykyään se on jo kun! uni ei pysy silmässä, nousen lukemaan. Ei tarvitse sytyttää valoja eikä räpeltää mitään mikä herättäisi puoli taloutta ja kissat, vaan hiippailen vain tabletti kainalossa pimeään olkkariin lukemaan kunnes uni on valmis jatkumaan. Kätevää. 

Seuraavaksi tulevat kirjaston kirjat. Sellaiset ihan oikeat kirja-kirjat. 

Ja aivan kaikkein parhaita ovat ikiomat pokkarit. 

Välillä kaipaan kirjan tunnetta sormissa ja käsissä. Vaikka minulla on sovelluksen kirjahyllyssä ainakin sata kirjaa odottamassa luetuksi tai kuunnelluksi tulemista, täytyy välillä mennä kirjastoon hakemaan ihan oikea kirjakirja luettavaksi. 
Ja joitain kirjoja ei vain pysty lukemaan muutoin kuin kirjoina. Ihan oikeina paperisina kirjoina.
tästä esimerkkinä yksi hiljakkoin lukemani nuortenkirja, sille ei olisi ollut mitään muuta kulutustapaa kuin kirjaston kulahtanut perinteinen kirjakirja.

Käytän lukuaikapalvelun sovellusta ristiinrastiin: välillä hiippailen kirjakaupassa tai kirjastossa poimimassa lukuaikahyllyyn luettavaa. Välillä hiippailen kirjastossa lainaamassa ihan oikean kirjan luettavakseni ja poistan sen samaa päätä lukuaikahyllystä.

Olemme lähdössä syyslomalla reissuun. 
Kuvittelen itseni rentoutumassa auringossa toivon totisesti ettei sada eikä myrskyä.
Käsissäni ihan oikea ikioma pokkarikirja. 
Sitä voi lehteillä aurinkorasvasta tahmaisin käsin. Sitä ei tarvitse ladata. Sen sivun voi kääntää koirankorvalle ja sitä voi makuuttaa ylösalaisin selkä levällään eikä tarvitse pelätä että tarina karkaa.
Voin kurkistaa viimeisen lauseen ja lukea kirjaa lopusta alkuun jos niin haluan. 
Ja voin aloittaa sen heti uudestaan alusta jos siltä tuntuu.
Se jos mikä on rentoutumista.Kyllä vähän näen itseni lukemassa myös e-kirjaa ja pystyn myös varsin vaivattomasti kuvittelemaan itseni aurinkotuolissa oikoisenani, nukkumassa auringonlämmittämiä päivätorkkuja äänikirja korvissani.

Mutta silti, äärikylläinen rentoutuminen vaatii ehdottomasti aivan ikiomaa pokkarikirjaa.

olen hankkinut lomakirjastooni jo kolme kirjaa! 
en yleensä osta kirjoja.

*

Mikä on sinun tapasi kuluttaa kirjallisuutta ja miksi juuri se tapa on sinulle paras?
Onko kovakantinen kirja parempi kuin pokkari?
Miksi äänikirja sopii parhaiten sinulle? Tai e-kirja? Tai kovakantinen?

Pääsääntöisesti tällä hetkellä luen päivisin e-kirjoja ja illalla sängyssä juuri ennen nukahtamista jotain perinteistä kirjakirjaa ellei sitten ole tabletilla jotain poikkeuksellisen hyvää kesken.
Minulla on siis koko ajan meneillään kolmesta neljään kirjaa: yksi työmatkoilla luureissa, yksi tai kaksi e-kirjana päivälukemisena ja yksi perinteinen kirja yöpöydällä iltalukemisena. 
Öisin joko kuuntelen vanhoja tuttuja äänikirjojani vanhalta ipodiltani tai sitten luen päiväkirjaa tabletilta. 

juuri tänään ja tällä hetkellä kesken: 
- työmatkalla äänikirjana Elina Pulli: Tukkasurma
- e-kirjana ja päivälukemisena: Donna Leon: Ylimpiä ystäviä 
- yöpöydällä iltalukemisena: Mia Kankimäki Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
- ipodilla aina yökuuntelemisena: Matti Rämön Polkupyörällä Saharaan ja Maeve Binchy Koko kadun kasvatti.
Näistä Donna Leon tulee tänään varmaan kokonaan luetuksi. 
Lisäksi e-kirjasovelluksessa on muutama aloitettu kirja, joiden kohtalosta en vielä ole päättänyt - luenko vai poistanko hyllystä.

*

Olen tätä POHTINUT joskus aiemminkin

kodinhoidollis-nuoruuskriizi

lasten ja perhe-elämän puutteessa olemme aivan levahtaneet.
savolainen nuorihan lähti kotiinsa savonmaalle heinäkuun lopulla, ja siitä pitäen olemme vain levahtanet levahtamasta päästyämme
Ei mitään holttia eikä kuria ole missään kohtaa elämässämme.

 

Nyt laittoi viestin yksi lapsista lähempi kuin savolainen että voisi tulla meille syömään.
Että käykö lauantai.

No ei käy. Todellakaan.
Ensin piti olla niin että olen töissä ja Lehtori menee kauppaan ja hurvittelemaan omia hurvituksiaan.
Vaan ei, minulla olikin töissä työntekijäkato ja jouduin pestaamaan Lehtorin kaljapalkalla kait työntekijäkseni.
Olimme sitten lauantaina töissä ensin yhdessä ja sitten minä vain yksin ja Lehtori hurvittelemassa.
Sitten menin minä kaveriksi hurvittelemaan kun töiltäni myöhemmin iltapäivällä vapauduin.
Että emme sitten ruokkineet nälkäistä jälkikasvustoa lauantaina vaan sovimme sunnuntaista.

aika aneeminen on jääkaapin sisältö
paitsi juomapuolta.
en vieläkään tiedä mistä siiderit ja muut ovat kaappiin ilmestyneet

 

Sunnuntaina ihan vain lorvailimme kun oli pitkästä aikaa vapaata ja aikataulutonta kummallakin.
Siinä yhdentoista nurkilla jotenkin havahduin että se kasvusto on tulossa syömään kohta, pitäisi ehkä kehittää jotain mitä syödä.
Menin lähikauppaan mutta siellä ei ollut ruokaa.
Piti lähteä kauempaan kauppaan.
Lorvehdin sinne ja ostelin sitä mitä tarvittiin ja tulin kotiin ja tajusin että hertsamunjee, se nuori tulee tunnin päästä että jos meinaan jotain saada aikaan, olisi syytä saada jotain aikaan.

Olin ajatellut että teen spaghettia ja kalakastiketta ja äidinleipää ja leivon kakun kun minun on jo pitkään tehnyt mieli leipoa kakkua. me emme käytä kahvileipää tai kakkua kun olemme kaksin.

Rupesin sitten kokkailupuuhiin.

Ensin huomasin että paistinpannu on hukassa.
Tai ei se mitään hukassa ollut mutta tiskikoneessa likaisena ei tule enää tiskiä entiseen malliin.
Piti ruveta tiskaamaan.
Oli ihan teinimeininkifiilis kun ruuanlaitto alkoi tiskauspuuhilla ja keittiön raivauksella.

Sämpylätaikina nyt syntyi jotenkuten ja sinnepäin vanhasta muistista.
Kalakastike näytti jotenkin omituiselta.

Sitten tuli sen kakun vuoro.
Ensin tajusin että tämähän olisi pitänyt tietenkin tehdä ekana, ehkä jo heti aamusta.
Sitten tajusin että minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, mitä tiikerikakkuun tulee. ennen tein ihan tostavaan
Tuijotin kaappeja ja mietin että voita ja sokeria ainakin mutta mitä ihmettä muuta ja paljonko.
Päätin tarkistaa keittokirjasta.
En löytänyt sitä mistään.
En löytänyt yhtään keittokirjaa yhtään mistään kohtaa keittiötä.
En varsinkaan perinteisestä keittokirjakaapista. siellä oli lautasia

Yhtäkkiä minulla ei ollut mitään käsitystä siitä missä kaikki talouden keittokirjat ovat.
Eikä siis myöskään siitä, mitä tiikerikakkuun pitäisi laittaa.
Keittokirjat löytyivät lopulta takahuoneen kirjahyllystä kuka ne on sinne vienyt?
Ja tiikerikakun ohje tutulta vähän rasvaiselta sivulta.

Sain ruuan ja kakun valmiiksi suunnilleen siiheksi kun ruokailija tuli. Sentään.

 

iltatunnelma parvekkeella

Illalla sanoin Lehtorille että elämme nykyään ihan uusia nuoruusvuosia.
En osaa laittaa ruokaa ja jos osaankin, pitää aloittaa tiskaamalla.
Ikinä emme ole kotona silloin kun nuoriso haluaisi piipahtaa, ja jos olemmekin, niin ei meillä nyt ainakaan mitään ruokaa tarjolla ole.
Paitsi se on mukavaa niin kuin sunnuntaina oli, että on muutenkin semmoinen nuoruusvuosifiilis yhdessä olemisessa.