Maaliskuuta on aika tehokkaasti rytmittänyt opiskelujen työelämäjakso.
Välillä tuntui siltä, että en kertakaikkiaan jaksa lukea, en yhtään mitään, enkä ainakaan mitään kovin vaativaa.
Koska minun on kuitenkin aivan pakko lukea viime töikseni illalla sängyssä muuten ei uni tule ja ensitöikseni aamulla muuten ei aamupuuro maistu hyvältä, olen silti saanut jotain luetuksikin. (*)
Maaliskuun lukulista koostuu kepeästä chicklitistä ja feelgoodista niillä on mielestäni eroa! - sellaisista tarinoista jotka unohtuvat suunnilleen saman tien kun kirjan kannet sulkee.
Kirjailijoista Veronican Henry on kiinnostavin. Niissä on jotain ideaa ja sanomaa.
Fforde on sujuvaa luettavaa, mutta tarinoista puuttuu särmä. Fforden kirjat ovat semmoista kesällä rannalla -kirjallisuutta.
Mansell toimii yleensä myös, nyt maaliskuussa lukemassani kirjassa oli ulottuvuuksia.
Maaliskuun luetut
Sara Storm: Pikkujouludisko. Nimi liittyi kirjan tarinaan todella ohuesti. Enni työskentelee kirjakaupassa, harrastaa teatteria ja etsii kelvollista miestä rinnalleen. Paha vain, että se ihanin mahdollinen mies kiinnostaa myös Ennin serkkua /parasta ystävää. Sujuvasti etenevä, aika hauska kotimainen chicklit, lue jos kaipaat juuri sellaista, hauskaa hetken pakoa arjesta.
Åsa Hallengård: Antiikkikurssi eksyneille sydämille. Kristina sijaistaa antiikkikurssia paikallisella huutokauppakamarilla. Osallistujat ovat päätyneet kurssille kuka mistäkin syystä, hyvin harva varsinaisesti antiikin takia. Episodimainen, todella lyhyistä luvuista koostuva, vähän naiivi eepos, joka jostain omituisesta syystä kuitenkin piti otteessaan. Kaikki murheet ratkesivat aivan liian helposti, suunnilleen yhdellä lauseella ja isotkin kriisit hoituivat tyyliin "minulla on kriisi" "voi sentään" "kiitos avustasi, nyt kriisini onkin ratkennut". Jotain sympaattista kirjassa kuitenkin oli, kun sen luin kertaistumalta pitkäperjantaina. En silti ehkä suosittele.
Veronica Henry: Heräteostos. Kolmen sukupolven naiset päätyvät heräteostoksen kautta pyörittämään pubia isoäidin entisellä kotikylällä. Kullakin on mukanaan oma taakkansa, syy miksi pubi on turvapaikka, uusi alku, parempi koti. Suloisen ihanaa hyvänmielenkirjallisuutta, vapaapäivälukemista. Tykkäsin tästä enemmän kuin edellisestä samalta kirjailijalta lukemastani. E-kirja.
Jill Mansell: Lupaa minulle. Lou menettää kotinsa. Ja työnsä. Ja päätyy omituisten kiemuroiden kautta vanhan herran henkilökohtaiseksi avustajaksi. Sympaattinen ja vähän sadunomainen hyvänmielenkirja. Eteni, tuli lukiessa hyvä mieli. E-kirja.
Katie Fforde: Antiikkia ja onnekkaita löytöjä. Siskokset ovat saaneet tädiltään testamentissa oudon kirjeen: heidän pitäisi ryhtyä antiikkikauppiaiksi tädin pienelle myyntipaikalle, paikallisessa antiikkikirppiksessä. Antiikkikirppistä ylläpitää yrmeä Matthew, jonka elämää hallitsee ex-vaimo. Siskoksista Sallyn elämä pyörii ihanan puolison ja vilkkaiden kaksosten ympärillä, joten antiikkihommat ottaa hoitoonsa Gina. Vaan mikä onkaan koko kirppiksen kohtalo, ja mitä ihmettä tädin perintö oikein merkitsee siskosten elämälle? Oikein sympaattinen hyvänmielenkirja, jo alussa tietää kuinka käymän pitää. Toivoin loppuun asti ettei kertomuksessa olisi viimeisillä sivuilla deus ex machina -käännettä, mutta eihän siltä kumminkaan vältytty. Fforden hyvänmielenkirjat ovat todellisia hyvänmielenkirjoja, helppoja, kepeitä, suloisia. Sympaattinen lauantaipäivän lukuhetki, sujuva, etenevä, harmiton. Tuli hyvä mieli. E-kirja.
Minna Suvanto: Kipinöitä. Yksinhuoltajaäiti Anna tempoilee elämässään eskari-ikäisen poikansa kanssa. Hiljakkoin kuolleen äidin jäämistöä pitäisi selvitellä, lapsella on eskarissa ankeaa, arki jumittaa. Anna asettuu kotinsa rempan ajaksi äitinsä taloon Pohjanmaalla. Tässä kertomuksessa oli aivan liikaa erilaisia langanpäitä, joista yhtäkään ei kehitelty kunnolla. Tarina itsessään oli herttainen ja teksti sujuvaa, mutta liialliset ideat, alut ja keskenjäävät kertomuksenpoikaset tarinan sisällä tekivät jotenkin hosuvan vaikutelman. Ihan ok luettavaa, olisi kaivannut hiukan toimitustyötä lisää: valitse sivujuonista tai ideoista yksi tai kaksi ja pysy niissä, älä kaada tarinaan koko ajan lisää materiaalia. E-kirja.
Veronica Henry: Kuinka rakastua kirjakaupassa. Emilia perii isänsä vanhan kirjakaupan asiakkaineen. Entinen kirjakauppias on ollut monen kyläläisen uskottu, kuinka käy nyt kun karismaattinen Julius on poissa ja kirjakaupan kohtalo muutenkin vaakalaudalla? Vähän hitaasti alkanut tarina kypsyy edetessään oikein kelvolliseksi hyvänmielentarinaksi. Saatan lukea samalta kirjailijalta muutakin. Lukukelponen.
Erin McCarthy-Kathy Love: Murhadraamaa ja yksi laama. Työtön näyttelijä Sophie on perinyt isoäidiltään talon, pubin ja laaman. Saapuessaan katsastamaan perintöään Sophie saa tervetuliaislahjaksi myös murhan: onko murhaaja Sophien laama vai joku kyläläisistä? Pieni, pikkusöötti ja vähän pomppuisa hyvänmielen dekkari, semmoinen ihan kiva.
Katie Fforde: Kevättä mielessä. Gilly ja Helena, äiti ja tytär ovat keskenään läheiset. Gilly-äidin bed-and-breakfast majatalo toimii perheen lapsuudenkodissa, Gillyn poika haluaisi äitinsä myyvän talon ja antavan rahat hänelle ja sisarelleen. Helena puolestaan on saamaisillaan vuokraisännältään häädön juuri suurten käsityömessujen alla. Vaivaton, suloinen ja paikoin hiukan epätarkka hyvänmielenromsku. Ei anna, eikä ota, epätäsmällisyys välillä häiritsi (kirja olisi tarvinnut tarkemman toimittajan!), oli silti mukavan vaivatonta luettavaa. Ihan kiva.
Johanna Salo: Ole aina tukenani. Herttainen pieni hyvänmielenkirja Sirkusta joka saa kuulla olevansa sokeutumassa. Tuore ihmissuhde aiheuttaa tilanteessa haastetta: onko uusi poikaystävä valmis olemaan Sirkun tukena, kuinka sokeana eletään? Ihan herttainen pikkukirja, ehkä tarinaltaan ja hahmoiltaan vähän ohut, mutta ihan kelvollista ajanvietettä bussissa opistolle ja kotiin körötellessä. E-kirja-äänikirja-hybridi.
Lawrence Sanders: Seitsemäs käsky. Jatkoin Sandersin lukemista, koska minulla ei muka ollut mitään muutakaan luettavaa (ei kirjahyllyssä, ei kirjastossa eikä kirjapalvelussa!) Muistin tämän tarinan jotenkin paremmaksi - tämä on ollut yksi suosikeistani ja olen ilmeisesti kuluttanut sen jo loppuun. (niinkin voi näköjään käydä) Huutokauppakamarilla vanhoja rahoja työkseen arvioiva Dunk saa tehtäväkseen arvioida ja hankkia myyntiin arvostetun keräilijän suuren rahakokoelman. Kokoelman siirtovaiheessa arvokkain raha katoaa. Monimutkaiset perhekuviot ja kahden miehen loukku pitävät Dunkin työteliäänä selvittämässä omituista rikosta.
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
(*) En kertakaikkiaan pysty nukahtamaan illalla ellen lue muutamaa hetkeä sängyssä. Voi olla että joinain päivinä olen jo pilkkinyt hyvän tovin ennen sänkyymenoa, mutta nukahtaminen ei vain tunnu nukahtamiselta, ellen lue edes pientä hetkeä. Muutamaa riviä vähintäänkin.
Luen kunnes tarina muuttaa muotoaan ette uskokaan kuinka paljon parempia tarinat ovat kun niitä lukee silmät kiinni! pistän kirjan pois, sammutan valon ja käperryn talviunta nukkuvan karhunpennun asentoon vähemmän tunnettuja jooga-asentoja! laitan korviin ikivanhan ipodini kuulokkeet ja yhden tietyn sille tallentamani podcastin ja jopas tulee uni.
Hetkeksi onnistuin jopa vierottamaan itseni nukahtamispodcastista. Mutta sitten alkoi harkka ja päässä alkoi pyöriä ruotsin kielioppi - tai lähinnä kaikki ne virheet joita olin päivän aikana tehnyt.
Podcast katkeaa itsestään.
Jos kun yöllä herään, pistän luureista ipodille tallentamaani tiettyä äänikirjaa ja taas nukutaan. Olen ehkä vähän tyhmästi ehdollistanut itseni nukahtamaan siihen että joku lukee minulle ääneen, mutta pääasia on kait se, että nukun?
Olen huomannut että nimenomaan sanat olkoon sitten äänikirja tai podcast peittävät alleen kaiken sen tuhatäänisen älämölön mitä oma pääkoppani saa aikaan.
Kun lapset alkoivat olla isompia ajattelin, että elämä on ihan liian lyhyt siihen että aamuisin olisi tylsää. Lakkasin lukemasta lehteä aamupalan kyytipoikana ja rupesin lukemaan jotain kivaa kirjaa. aiemmin luin kirjaa aamupalalla vain viikonloppuisin. Arkisin luin säädyllisesti lehteä koska silleen kuuluu tehdä kun on vakavasti otettava aikuinen.
Luulen että rupesin lukemaan kirjoja aamupuuron kaverina ehkä joskus korona-aikaan, mutta varma en ole. Veikkaan jälkimmäistä koronakevättä, silloin oli enää vain yksi lapsukainen taloudessa.
Millaisia lukutapoja sinulla on? Milloin voi lukea, saa lukea, pitää lukea, ehtii lukea?
Sen huomaan, että en lue enää bussissa niin paljon kuin ennen. Kuuntelen podcasteja. Tai äänikirjaa.
