huhti-toukokuun kutomuksia /täydennetty

Olen kädentaidoissa keskinkertainen. Tykkään tehdä, mutta luen ohjeita huolettomasti ja teen vähän sinnepäin. 
sama pätee kokkaamiseen. teen vähän sinnepäin. leipomukseni maistuvat hyvältä mutta näyttävät kiikkeriltä.
Saavutukseni kädentöissä tai kokkailuissa eivät kestä kriittistä tarkastelua. Mutta tykkään näperrellä. 
Teen pääsääntöisesti vain itselleni. paitsi jotain väärän kokoisia tai minulle epäsopivia annan pois. 

Aloitin kesäkerhopaidan keväällä 2024, tarkoituksenani saada silloiseen kesätyöhön sopiva, arkinen kertakesäkäyttöpaita.

todistusaineistoa: kesäkerhoneule otettu puikoille 26.5.2024
Kuvan oikeassa alareunassa Arpun tassut.

Neule tuli valmiiksi vuotta myöhemmin, toukokuun puolivälin tuntumassa. 

Lankana Novitan puuvillalanka, ohjetta en enää muista. Teen neuleeni ylhäältä-alas mallilla, aika usein eri ohjeista yhdistellen ja ideoita hakien. 

Kuvassa paita näyttää a-linjaisemmalta ja isommalta kuin mitä se todellisuudessa on.

En ole käyttänyt vielä kertaakaan. 

Olen kutonut samalla langalla erilaisia puseroita, ja tiedän että jo muutaman pesun jälkeen vaate muuttuu kovaksi ja kurjaksi käyttää. 

Olin päättänyt että en ota mitään uutta puikoille ennen kuin kesäkerhoneule on valmis. 

Otin kumminkin. kun se loppusuora oli niin pitkästyttävä.

Syntymäpäiväni kunniaksi huhtikuun puolivälissä aloitin Novitan ohjeista löytyvän Heili-neulemekon. Noudatan ohjeita harvoin kirjaimellisesti lahjattomat harjoittelee, amatöörit venyttelee, mutta tämän neuleen kanssa olin tarkkana.
Tai ainakin tarkempana kuin yleensä. 

Tavoitteenani oli saada mekko valmiiksi edes kesän loppuun mennessä. Jossain vaiheessa alkoi vaikuttaa siltä, että se saattaisi tulla valmiiksi toukokuun puolivälin valmistujaisiin mennessä. Ja siitä alkoikin sitten maanisen kutomisen vaihe. En ole koskaan aiemmin tehnyt mitään näin suuritöistä tai näin huolella. 

Mekko tuli valmiiksi neljässä viikossa. 

Lankana Hjertegarnin Blend Bamboo (70% bambu, 30% puuvilla). Ihana kutoa. Lanka on herkästi säikeytyvä, ja kesti hetken löytää oikeanlaiset tekemisen otteet, mutta tämän työn ja langan myötä kutomisen käsialani ja tekniikkani parani huomattavasti. helma näyttää ihan eriltä kuin miehusta!

Kyselin käsityöliikkeestä, mahtaako neule säilyä yhtä pehmeänä pesujen jälkeenkin. Väittivät että ei kovetu kuten puuvillalangat yleensä. 

Mekko oli aivan ihana juhlamekko. Ilmava, lempeä, pehmeä. En palellut, en hikoillut. 

Koska lanka oli niin ihana kutoa ja minulla tekemisen meininki, päätin jatkaa samalla langalla. 

Ullaneuleen perusmallinen ylhäältä-alas -neule ja testissä nopeus. Miten nopeasti pystyn arjen keskellä saamaan perusneuleen valmiiksi.

Jatkoin itselleni epätyypillistä, hyvin uskollista ohjeen noudattamista. Kahdeksassa päivässä sain valmiiksi aivan lempipaitani.

Neule on kevyt, miellyttävän pehmeä ja yllättävän lämmin yllä. Olen pessyt sen kertaalleen - parhaillaan kuivumassa - katsotaan mitä pesu tekee mallille ja käyttötuntumalle. 

Puikoilla tällä hetkellä neulemekon jämälangoista saman mallin mukainen perusneulepaita. 

Odottamassa langat ainakin kahteen samanlaiseen paitaan vielä. 

**

edit

mekko + lempipaita 

Huhtikuun luetut

 ...olen näköjään pari kuukautta jäljessä kirjalistauksissa. 

Ehkä siksi että olen vain kutonut maanisesti ja ollut lukematta.
Tai lukenut huomattavasti vähemmän kuin normaalisti.

Huhtikuun luetuissa on paljon kiinnostavaa ja hyvää. 
Kajannon uusi sarja vaikuttaa lupaavalta, Hardwickin elämäkerta piti otteessaan, Mortimerin Satsumakompleksi oli sekin metka.

Huhtikuun luetut alla käänteisjärjestyksessä, kuun lopusta alkuun. 

Huhtikuun luetut

Maija Kajanto: Pyykkipäivä. Palattuaan pitkältä reppureissulta Australiasta Inka perustaa entiseen kotikaupunkiinsa pesulan. Pesulan sohvilla alkaa viihtyä mukava kaveriporukka, ja ihana mies tuo pyykkiä pestäväksi. Kepeää hyvänmielen kirjallisuutta, mainio miljöö, hyvät hahmot. Kajannon Kahvila Koivu -sarja on saamassa todella hyvän haastajan! E-kirja.

Bob Mortimer: Satsumakompleksi. Gary lähtee vähän vastahakoisesti tuopilliselle työn kautta väljästi tietämänsä Brendanin kanssa. Brendan häipyy, samaan pöytään istuu kiehtova nainen oudon kirjansa kanssa. Tyttökin häipyy, vain kirja jää pöydälle - ja seuraavana aamuna Garyn oven takana kolkuttelevat poliisit kertomassa uutista kuolleena löydetystä työkaveri-Brendanista. Gary alkaa selvitellä rikosta ja etsiä pubissa tapaamaansa tyttöä. Kertomus on metkaa cozy crimeä, päähenkilöt - erityisesti Gary - olivat niin ärsyttäviä että pystyin lukemaan vain muutaman sivun kerrallaan, mutta tykkäsin kyllä kokonaisuudesta. Lystikäs. E-kirja.

Marke Talvi: Munia ja morkkista Kettukoskella. Auri Tuhkasen erikoinen elämä Kettukoskella saa jatkoa. Metkan munaisa, välipalaksi sopiva kevätkirja. E-kirja.

 Leone Milton: Lapset lukkojen takana. Tukholmalainen toimittaja Milton perehtyi muutaman lukkojen takana kasvatetun lapsen elämäntarinaan. Mikä on saanut vanhemmat eristämään lapsensa kokonaan tai lähes kokonaan ympäröivästä yhteiskunnasta? Miten onnistuu paluu, jos sinusta ei ole mitään tietoja missään järjestelmässä? Miltä tuntuu solmia suhteita etäännytettyyn vanhempaan. Paikoitellen vähän sekava, hiukan tiukempaa toimitustyötä kaipaava kokoelma traagisia, surullisia käsittämättömiä elämäntarinoita. Yhden päivän tiukka lukupaketti. E-kirja.

Neil Hardwick: Poistetut kohtaukset. Tykkään Hardwickin tavasta kirjoittaa hallittua tajunnanvirtaa. Muistelukset pitivät otteessaan yhden kokonaisen päivän verran. Suositus. E-kirja.

 Minna Mikkanen: Sydänmaalaiset. Poikamies-Samin seurustelusuhde on päättynyt, äiti vain yrittää työntää Samia takaisin yhteen entisen morsiamen kanssa, ja Jennikin taitaa yhä haaveilla suhteesta. Kannattaako tilanpito? Onko äidin uusi miesystävä luotettava ja mukava? Löytääkö Jenni arvoisensa kumppanin, entä Sami itse? Sympaattista maalaisromantiikkaa, varovainen suositus kun kaipaat kepeää maaseutufiilistä. E-kirja.

 Sophie Kinsella: Ihan lopussa. Sasha on lopen uupunut ja ylikuormittunut työssään. Kun luostarikaan ei huoli ylivirittynyttä asukkia, Sashan perhe lähettää hänet lepolomalle tokenemaan. Kituliasta konkurssia tekevä hotelli, talven yli kärvistelevä kesäkohde ja lehtikaalismoothie tsempittävät Sashaa kohti toipumista. Kinsellan sympaattiset, kepeät tarinat, hiukan myötähäpeää herättävät sankarit ja lempeä kohellus sopivat hyvin viikonloppuluettavaksi. E-kirja.

 Anna Koikkalainen: Yksinvaeltaja - mitä olen oppinut tunturissa. Kirja vaeltamisesta, erityisesti yksinvaeltamisesta. Tunnelmoiva, lempeä, verkkainen, vie lukijan mukanaan pohjoisen maisemiin. Pidin. E-kirja.

Valtteri Mörttinen: Semmarit - 35 ensimmäistä vuotta. Seminaarinmäen mieslaulajien muisteluseepos. Minulla on mielikuva tämän kirjan arvostelusta (mistä olen mahtanut sen lukea, en muista). Arvostelun mukaan kuulostaa siltä, että Mörttinen on istuskellut tuntikausia mökillä, saunassa ja missälie Semmariporukoiden kanssa ja lyönyt kansiin ne sekavat, poukoilevat turinat. Juuri sellainen tämä kirja on: turiseva, leppoisa, hiukan poukoileva, ehdottoman hyväntuulinen. Tulee sellainen olo, kuin itsekin istuskelisi saunassa, mökillä ja missälie intoilevan ja muistelevan porukan kanssa. Nuori oli kuunnellut kirjaa samassa tahdissa kuin itse luin paperiversiota, äänikirjassa oli kuulemma biisit mukana laulettuna. Plussat sille. En tiedä, antaako kirja yhtään mitään sellaiselle ihmiselle, joka ei bändiä tunne. Itse tykkäsin kyllä, ja luin yhdeltä istumalta hiljaisen-leppoisana sunnuntaipäivänä. Perinteinen paperikirja.

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Pöyristyin

 Olimme koulujen päättäjäispäivänä Lehtorin kanssa yksillä - sen jälkeen kun hän oli lakkinsa lakittanut ja kollegansa kesälaitumille saatellut.

Lehtori taivasteli sitä että juhlissa oli laulettu Gaudeamus yhteislauluna, voihyvänenaikasentään. Ylioppilaidenhan sen kuuluisi laulaa. Opettajilleen.

No, minä olin sitä mieltä että sopii yhteislauluksikin kyllä.

Sitä tietysti vähän paheksuin, että siitä lauletaan vain kahta säkeistöä, kun niitä nyt kuitenkin piisaa enempikin. 

Yleisesti lauletaan sitä missä gaudeamus koska olemme nuoria ja hehkeitä ja ihan kohta ihanaisen nuoruuden jälkeen meidät kuolo korjaa.
Ja sitten sitä missä hurraa-eläköön professorit ja akateemiset herrat, he yhäti kukoistakoot.

Sitten menin tarkistamaan että miten menevät ne poisjätetyt säkeistöt.

Pöyristyin.

En yhtään muistanut että oikein erikseen alleviivataan poisjätetyssä säkeistössä sitä kuinka todella-todella lyhykäistä on elämä. Siis todella-todella lyhykäistä. 

Enkä sitä että eläkööt nuoret tekeväiset-kauniit neitokaiset ja ahkera-hellät eukkoset. 
Siis tekeväiset. Ja ahkerat. 

Tulin kotiin ja höyrysin siitä nurkissa pyörivälle nuorelle.
Että pitää kieltää tämmöisen laulun laulaminen lakkijuhlissa, ketä se ylevöittää että kohta korjaa kuolo?
Ja että  patriarkaatti näkee naiset kauniina ja tekeväisinä.

Nuori taputti minua olkapäälle ja sanoi että Äiti. sä höyryät tästä joka vuosi. Sä höyrysit tästä mun lakkiaisissa, ja Pikkusiskon lakkiaisissa ja kaikkina muina vuosina. 

Minä yritin jotain äkistellä, mutta nuori sanoi päättäväisesti. Äiti. Sä höyryät tästä ihan joka vuosi. Nyt voit lopettaa jo.

Jospa sitten ensi vuonna en höyryäisi, enkä lukisi niitä sanoja taas kerran.

Mutta on se nyt kumminkin kummallista että kohta meidät kuolo korjaa on se, mitä haluamme nuorten sirkeiden lakkiaisissa laulahtaa.