Tänään - kuten kaikkina päivinä tällä viikolla, viime viikolla ja sitä edellisellä viikolla - olen kääriytynyt rakkaaseen paksuun hupulliseen fleeceeni (kuuluu sanoa että fleeke), jonka ostin joskus kauan sitten halpiskaupasta. Onpi musta se, ja siinä on reijät peukuille, että ranteetkin pysyvät lämpöisinä.
Tänään - kuten kaikkina päivinä tällä viikolla, viime viikolla ja sitä edellisellä viikolla - olen verhonnut alaosani tummiin farkkuhin, jotka ihme ja kumma kyllä istuvat aika hyvin.
Jalkaterissä on sukat.
Kaulassa on ihanan pehmeä ja lämpöinen vaaleanpunasävyinen huivi (varmaan arvaat: kuten kaikkina päivinä tällä, viime ja sitä edellisellä viikolla). Vaikken ole huivityyppi. Ja vaikka kuulemma keltainen on uusi vaaleanpunainen. (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Ei kai mitään)
Luin yhdestä blogista, että on olemassa ihmisiä, joilla on yli kolmesataa vaatetta. Ja kuudetkymmenet kengät.
Minä en omista mitään kolmesataa. Paitsi ehkä kirjaa.
Olisi kauhea omistaa kolmesataa vaatetta. Niistä varmaan seitsemänkymmentä olisi yläosia.
Pitäisi herätä aamulla ainakin tuntia nykyistä aikaisemmin että ehtisi arpoa sopivan yläosan päälle.
Miten ihmeessä pystyisi edes valitsemaan jos olisi jotain seitsemänkymmentä paitaa? Onko maailmassa edes olemassa niin monta erinäköistä paitaa? Siinä tököttäisi vaatekaapin edessä ja tuijottaisi maanisena hyllyyn että ottaisinko tänään tämän vaiko tuon mustan poolon?
Huomaisiko kukaan eroa jos olisikin ottanut tuon mustan poolon eikä tätä?
Lapset pysähtyisivät kadulla. Teinit buuaisivat ja vanhukset kavahtaisivat ja tuijottaisivat pahalla silmällä että tuollaisen sitten päällesi tempaisit? Ja työkaverit kerääntyisivät nurkkiin supisemaan keskenään.
Sitten tulisi alemmuuskompleksi ja terapiantarve ja seuraavana aamuna pitäisi herätä vieläkin aikaisemmin arpomaan että millaisen paidan päälleen pistäisi.
Kilvoittelen kuitenkin kohti jalompaa päämäärää. Ihan kohta - heti kun on resursseja (aikaa, energiaa ja mielenterveyttä) - menen uusimaan vaatekaappini sisältöä.
Sitten minusta tulee viileä ja vaalea ja tyylikäs ja minulla on polvipituiset saappaat, sellainen ihana isokauluksinen villapusero ja sitten ne pakolliset legginsit, jotka kylläkin näyttävät isovaarin kalsareilta, mutta ovat silti muotia.
Ja sitten elämäni muuttuu hohdokkaaksi ja viileäksi ja vaaleaksi.
Paitsi että silmien alle kasvaa kaameat pussit kun pitää herätä niin aikaisin miettimään että mitä tänään pukis päälle.
Olen miettinyt samaa. Ja lisäksi mistä niillä ihmisillä on varaa niihin vaatteisiin? Meinaan, että sellaisen normaalinkin garderoobin ylläpitämiseen saa menemään jokusenkin euron, niin entä sitten jos vaatteita olisikin 300? Ja vastaukseksi ei kelpaa, että HenkkaMaukalta saa, koska maksaahan ne hyvänen aika sielläkin. Ja ajattele tosiaan, mitkä paineet tulisi, jos aina pitäisi blogata uusista vaatteista, vaikkei ehkä kiinostaisi enää pätkääkään. Yhtäkkiä olisi myöskin 1200 lukijaa ja sitäkin kautta pukeutumisvastuuta. Argh.
VastaaPoistaSamahan pätee periaatteessa muuhunkin taivaankannen alla. Jos pitää askartelublogia, pitää askarrella, jos pitää neuleblogia, ei auta kertoa ettei ole tarttunut puikkoihin kolmeen kuukauteen. Siksi esim. oman blogini suhteen päädyin sillisalaattiin. Mitä milloinkin huvittaa.
Voi kun itsekin tahtoisin näyttää hiukan muulta kuin näytän, tosin enää se ei häiritse niin kuin vielä muutama vuosi sitten. Totesin tässä viime vuonna yhtäkkiä, että jos pitäisi olla saman näköinen koko loppuelämän, niin pystyisinkö olemaan tyytyväinen. Tulos: pystyisin kyllä. Tämä ei silti poista sitä faktaa, että olis kyllä kiva hiukan päivittää itseään. Sen ajatuksen tiimoilta olenkin tyhjännyt nyt puolet vaatekaappini sisällöstä kasseihin ja suuntana on kirppis. Tästä lisää myöhemmin.
Hyvä kirjoitus aiheesta joka jakaa ihmisiä aika hyvin kahtia. :)
VastaaPoistaMinä voisin ihan hyvin ottaa ne 300 vaatetta jos saisin mieleisiä, mutta kun nykyään tuntuu, että vaikka uusille olisi tarvetta kun edelliset leviää päälle niin mistään ei löydy niin simppeleitä vaatteita, että suostuisin niihin pukeutumaan. Kaikissa on jotain hörselöä tai nappeja tai taskua tai jotain ylimääräistä. Tai sitten materiaali on jotain ihan ihmelirua joka näyttää päällä perunasäkiltä ja nyppyyntyy ekassa pesussa. Monesti sitten teenkin niin, että kun löydän hyvän ostan samantien kaksi.
Loistava kirjoitus taas :)
VastaaPoistaMua ne vaateblogit naurattaa aina. Siis tosissaan ihmiset kuvaavat päivän asunsa. Mulla se olis aika tylsä blogi. Farkut ja tämä paita, farkut ja tuo paita ja kas taas farkut ja paita 1. Ja mä sentään olen kiinnostunut vaatteista. EN vaan omistani. Jos mulla olis vaikka Kalastajan vaimon kroppa (luetteko sen blogia) niin saattaisin friikahtaa kyllä vaatteisiin :)
Vielä piti sanoa, että kyllä tykkään seurata erilaisia blogeja, jopa jotakuta vaatteisiin ja tyyliin painottuvaakin. On kiva käydä "kurkistamassa toisen vaatekaappiin" ja saada ehkä joku ideakin. Silti niissäkin blogeissa on paljon muutakin, jotain sellaista johon itse tunnen jotenkin samaistuvani. Pelkästään vaatteiden vuoksi en seuraisi ainoatakaan blogia, ne eivät vaan ole mun juttu niin paljoa.
VastaaPoistaItse olen omassa blogissani julkaissut muistaakseni yhden vaateaiheisen postauksen, kun ostin tosi kivan kirjavan hupparin ja oli pakko esitellä se kaikelle kansalle (ehkä siis seitsemälle lukijalle). Enempään eivät muotibloggarin rahkeeni riitä, ansioni ovat toisaalla... ;)
Ajatelkaas esim. lastenvaateblogeja. Jollakin 1-vuotiaalla on kuulemma sata mekkoa! Kuullostaa aika paljolta sekin. Puhumattakaan siitä, mitä se lapsi niistä ymmärtää.
"Hulluutta" on monenlaista. Yksi ostaa vaatteita, yksi neuloo aamusta iltaan, yksi filosofoi ja kritisoi koko maailmaa ja yksi tekee kortteja. Jokaiselle lienee paikkansa? Tosin se ihmetyttää, että juurikin noilla muotiblogeilla on kaikkein suurin lukijakunta ja joka kommenttilaatikossa hännystelevät seuraajansa. Ahdistuisin, jos saisin 200 kommenttia joka kerta. Onneksi minulla ei ole siitä pelkoa.
mihin ne kaikki vaatteet mahtuvat?
VastaaPoistaPystyn jotenkuten ymmärtämään sen, että ihmisellä voi ehkä olla rahaa - nehän ovat priorisointikysymyksiä: kuka mihinkin sijoittaa. Mutta mihin ne kaikki roippeet mahtuvat? Siis sellaisella tavalla, että tietää, missä mitäkin on ja pystyy oikeasti valitsemaan sieltä sadan paidan joukosta juuri sen oikean?
Mirka: tirkistely on hauskaa. Ja muoti- ja kakkublogit ovat ihan parhaita tirkistelyyn. Kuka voi leipoa niin paljon kakkuja, ja kuinka isoja niiden ihmisten täytyy olla kun ne viikosta toiseen mässyttävät herkkuja? Ja kuinka kukaan voi omistaa tsiljoona vaatetta ja vielä käyttää niitä?
Tiitu: välillä epäilen, että jotkut blogaajat nappaavat ne kuvansa jostain mainoskuvastoista, ne ovat jotenkin niin tekemällä tehdyn näköisiä poseerauksia. :)
Itse olen kyllä aivan toivoton noissa vaateasioissa. Työpaikan pukukoodi on meillä mallia verskat, eikä kukaan työmaalla taatusti huomaa onko minulla ylläni jotain muuta kuin ne verskat. (ja sitä paitsi, siellä on niin kylmä että on ihan turha patsastella missään ihanassa puserossa) Tosin olen pitänyt tiukasti itse kiinni siitä, etten esiinny verskoissa työmaalla. Vastaavia hommia tekevien naisten pukukoodi tuntuu olevan farkut ja huppari...