tiistai 25. tammikuuta 2011

tiistain kaffepaussi

tiistai.

Käpälä taas vaihteeksi huonompi.



Kohtasimme aamulla hraHakkaraisen kanssa jääkaapilla. HraH alkoi jorista isänsä serkusta, jonka oli tavannnut eilen käydessään säätelemässä vanhempiensa televisiolaitteita, jotka olivat kadottaneet tekstityksen.

".......muistanutkaan että sekin oli sotalapsena....... evakkomatkalla.... avioton lapsi....... samannäköinen kuin mamma.... vaikka tätikin on samannäköinen.... mutta kuitenkin isätön.... kävi kotona riitelemässä.... erosi..... osasi suomea ja ruotsia....palasi... meni naimisiin... isovaari! "



Aaargh! Älkää. Puhuko. Minulle. Aamuisin.

Ainakaan sukulaisista.



**


Verstaalla jokavuotiset isot urakat työn alla - se tekee käpälän vihoittelusta entistäkin hankalampaa: ne tietyt jutut kun vaan on pakko tehdä.

**

Luin ihan kohtuullisen kiinnostavan kirjan kohtuullistamisesta, ja suivannuin koska minua ei lasketa kohtuullistajaksi vaan syrjäytyneeksi.Olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että ekoreiluluomu, slowfood ja mitä kaikkea näitä hienouksia ikinä onkaan, ovat hyvin toimeentulevan sukupolvi x:n omaa hiekkalaatikkoleikkiä.
Ei voi vetäytyä luomutilalle viljelemään puuvillaa ja karstaamaan lampaita, ellei ole helkkarinmoista pääomaa.
Päätin kuitenkin pitää itse itseäni kohtuullistajana - teen vain kohtuullisesti töitä. Siitäs saatte!

Olen myös hömpännyt urakalla: Lucy Dillonin Paritanssia sai minut jälleen kerran haaveilemaan tanssitaidosta. Sympaattinen tarina.
Nautin myös osuvasta ajankuvasta Carrien nuoruusvuosissa. Ajattelin, että täytyy varmaan lukea Sinkkuelämääkin, mutta sen alku ei ainakaan ollut houkutteleva eikä napakkakaan. Höh ja pöh.

*

Uuuden Työntekijän ja UPM:n tekisi aivan vimmatusti mieli juoruta entisestä piällysmiähestä, mutta eivät kehtaa. Ovat pitkin päivää heitelleet toisilleen täkyjä, mutta kumpikaan ei uskalla avata keskustelua.
Kai ne kuvittelevat että minulla on kovin ruusuinen kuva hänestä esimiehenä.
Ei ole. Juorutkaa vaan ihan rauhassa!

2 kommenttia:

  1. Miksi sä et ole kohtuullistaja vaan syrjäytynyt? Kumpikohan mä olen? Alan veikata jälkimmäistä...
    Itseasiassa vasta äskettäin tajusin että voisin pitää kohtuullistajana. Säästän itseäni kun en juokse töiden ja päiväkodin väliä. :)

    VastaaPoista
  2. kohtuullistajan pitäisi ensin olla raatanut ahteri rakkuloilla, sitten valaistua ja sen jälkeen ruveta köyhäilemään. (mutta ei olemaan köyhä, koska kohtuullistajalla on edelleen maallista mammonaa käytettävissään ihan järjettömästi)

    Minä olen hypännyt suoraan kohtuulliseen työntekoon, joten olen tämän näkemyksen mukaan olosuhteiden uhri, ts. syrjäytynyt ;)

    En oikeasti ymmärrä, miten täyttä työpäivää tekevät ehtivät yhtään mitään.
    Koko ajan riittää tekemistä ja pientä hikeä pukkaa pintaan, jopa tällä työmäärällä!

    VastaaPoista