aikaansaamattomuutta

Nähtävästi minulla on jonkinlainen henkinen kiintiö sen suhteen, paljonko viikossa voi tehdä töitä (vähän!).
Tänään ei kertakaikkiaan etene, ei vaikka edessä on hieno työlista ja pöydällä pinokaupalla selviteltävien kasoja. Olen tehnyt tasan yhden asian: vastannut UPM:n sähköpostiviestiin että "220, 500 ja en tiedä." En tiedä edes, mihin muu aika on kulunut.
Eväänä eilisen tomaattikeiton jäänteet ja uutta suosikkijälkiruokaani.

Naperoiden kanssa kävimme eilen uimassa; bonuslapsena mukana oli kummikimuli.
Olen käynyt hallilla suunnilleen loka-marraskuulta viikottain, tai ainakin suurinpiirtein, ja pikkuhiljaa huomaan itsekin että räpiköintini on muuttumassa uinniksi, ja samassa tahdissa tuntuu kasvavan myös Pikkusiskon kylmänsietokyky - melko nautinnollista!
Kävisin kahdesti viikossa, jos olis resurssia (aikaa, energiaa jne)
Uintireissut ovat kauhkolmikolle tärkeä juttu: jokainen laskee uinnin yhdeksi harrastuksekseen (minusta se on perheaikaa!), ja Isosisko on merkinnyt sen jopa harrastuskalenteriinsa. Ehkä se on hyvä juttu, pitää meidät ruodussa ja pakottaa liikkumaan yhdessä.
Uinti on uskomattoman nautinnollista, meditatiivista.

Vuoden liikuntatavoitteena on kerätä hienon sykemittarini muistiin mahdollisimman monta edes jonkinlaista liikuntasuoritusta, kellosta, kaloreista ja sykkeistä viis.

*

Taidan lykätä hienon i-aparaattini korvilleni ja yritän nakutella jotain tuottavaa.
Tietysti Semmareita, älkää nyt tyhmiä kyselkö!