missä ovat kerrostalokyttääjät kun niitä tarvitaan?

Iina Kardemummakodista muisti tunnustuksella: "The Gorgeous Blogger on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka sen ansaitsevat"

1. Milloin aloitit blogisi?

Aloitin kesäkuussa 2005.

2. Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä se käsittelee?

Kirjoitan arjesta. Ruuhkavuosista, naperoista, työstä. Kaipa tämä sitten käsittelee meidän /minun elämääni.

Yritän kirjoittaa ketään loukkaamatta ja ihan kokonaan paljastumatta, sellaisista asioista joista voi kertoa naapurilleenkin jos sattuu haluamaan.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Tämä on erityisen tavallinen blogi erityisen tavallisille lukijoille.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Silloinen kirjoittajaohjaajani Kirsti.

Kirjaa en varmaan koskaan saa syntymään, mutta bloggaaminen on rennonletkeä tapa saada äänensä kuuluville.

Jos nyt aloittaisin, kärsisin kovasta ramppikuumeesta ja rimakauhusta. Ihmeellisessä intternjetissä kun on niin paljon niin hienoja blogeja!

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Haluaisin olla erikoisempi. Luetumpi. Iloisempi. Nasevampi.

Oikeasti en kyllä haluaisi - tai ainakaan osaisi - muuttaa mitään.

Pohdin vielä, keitä haastaisin mukaan.

**

Tässä pitkin talvea ovat talon kerrostalokyttääjät kokoontuneet rappukäytävän edustalle silmät pystyssä spekuloimaan muutamaakin asiaa. Yksi mummonen suunnitteli laittavansa pelastusköyttä parvekkeeltaan, yksi kohtalaisen selväjärkinen setä oli sitä mieltä että "FFFFUMM vaan voisi koko talo roihahtaa ilmiliekkeihin kuin kaksoistornin puolikas" ja toisen mummon naapurissa on koko ajan jotain kriisiä meneillään. (ensin oli iltaitkuisia lapsia ja nyt - voi hyvänen aika - tehdään remonttia päiväkausia! Miten voi olla ettei koko asunnon pintaremontti tule viikossa valmiiksi?)

Perjantaiyönä havaduin sinnikkääseen piipitykseen.

Jossain ihan selvästi soi palovaroitin, vailla aikomustakaan lopettaa.

Kävin eteisessä kuuntelemassa ja nuuskimassa, kurkistin ovisilmästä rappikseen ja soitin hätänumeroon.

Palomiehet tulivat, havaitsivat että Kauniin Pojan(*) asunnostahan se älämölö tulee, mutta ei sentään ilmiliekkejä, soittivat paikalle avaimenkantajan ja vaiensivat viallisen aparaatin. (ei ollut ensimmäinen kerta, kun Kauniin Pojan palovaroitin soi omia aikojaan.)

Vasta siinä vaiheessa kun palokunta jyskytti Kauniin Pojan ovella, alkoi päitä putkahdella muistakin ovista.

Entä jos olisi oikeasti palanut jossain? Olisivatko kaikki natinamummot vain istuneet korva juomalasissaan ja kirjanneet häiriötekijää sinikantisiin vihkoihinsa (tiedän että Kauniin Pojan alakerrassa asuva täti tekee niin, hän kertoi itse. Kaunis Poika on väliin myös Hieman Juonut Poika ja toisinaan siinä tilassa Melko Äänekkäässä Parisuhdekriisissä Oleva Poika).

Yritin yllyttää hraHakkaraista tekemään kiertokyselyä kyttääjien joukossa, että kuka oikein sen palokunnan soitti.

Mutta höh, se pahus vain otti ja lähti sinne täydennyskoulutukseensa. (viini- ja oliivitiloille; niin epää!)

Ajattelin ensin, että tekee varmaan ihan hyvää tällainen pieni parisuhdebreikki. Ehti se kait Helsinkiin asti, kun minulla oli jo likipitäen raastava ikävä.

(*) Kaunis Poika on Kaunis Poika, koska hänellä on silmälle valahtava heittoletti, intensiivinen katse ja vakaa uskomus siitä, että hän on kaikkien naisten unelmain mies. (ei ole. Ei tod.!)