torstai 10. helmikuuta 2011

nido ja niputa - tauko 4

voiton puolella nitomisessa ja niputtamisessa. Mikä ikävä kyllä merkitsee sitä, että aamuiset telkkarituokiot ja leppoisa radionkuuntelu työmaalla jäävät taas unhoon ties kuinka pitkäksi aikaa - plääh sille!
En ollut tiennytkään, että olen noin lahjakas multitaskaaja: pystyn katsomaan kun superkokki oliver tekee itse pestosoossia, kuuntelemaan sivistävää asiaohjelmaa suoraan korviini ja vielä saamaan kohtuullisessa tahdissa työasioissakin valmista.
Toisaalta, kun työasiat kerran tällä tavoin hoituvat hyväntuulisesti, voisin ehdottaa, että siirtäisin konttuurini pysyväisluonteisesti tuonne kellariin. En olisi vaaraksi kellekään, kun istuisin siellä erakkona ja epäsosiaalisena luurit korvilla ylienergisten teeveekokkien kanssa. Eikä tarvitsisi kuunnella iankaikkisia äijäjorinoita.

*Kaffetta enää puoli mukillista jäljellä; kohta pitää mennä taas*

Lukaisin eilen Kyrön Mielensäpahoittajan. Syöksyin kirjaan vailla mitään ennakkotietoja ja -asenteita ja olin ensimmäisestä sivusta asti myytyä naista. Hauska! Kajomainen - ja Kajo on suosikkejani - juna etenee vääjäämättä ja suoraviivaisesti kohti väistämätöntä kohdettaan. Sujuva, hykerryttävä, mainio iltapala.
(pakotin hraHakkaraisen kuuntelemaan valittuja paloja)

Pari päivää sitten sain luettua Pauliina Kainulaisen Missä sielu lepää; ajatuksia pyhästä ja pyhyydestä. Se oli aamubussilukemistani, juuri sopivan mittaisia kirjoituksia, kuin pieniä aamunavauksia. Olin tekstien jäljiltä levollinen ja sees. Diilasin sen edelleen hraHakkaraiselle, joka aloitti sen kai eilen, välipaloina joillekin omille eepoksilleen.
Yritin tunkea väliin myös Mielensäpahoittajaa, mutta kyllä ei ollut järkevä yritys se. Ei ymmärrä hauskan päälle tuo mies. Vaan vakavia pohtii se.

*
Kahvi loppu, pakko jatkaa Ihan Oikeita Töitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti