verstaalla on hiljaista.
Ja kylmää.
Ei siis mitään uutta sillä rintamalla.
Eikä oikein kotirintamallakaan. Kävimme eilen tuttuun keskiviikkotapaan uimassa. Polskuttelin suunnilleen tunnin verran kauhukolmikon liehuessa ja sukellellessa. Pikkusisko kävi välillä suihkussa lämmittelemässä.
Loppuilta olikin sitten hiljaista vanumista ja vetelehtimistä.
Pohdiskelin työkuvioita: tässä lusmuilussa on kyllä puolensa - joista suurin surkeus on ilmiselvästi osa-aikaisuus ja sen mukanaan tuomat finanssirajoitteet.
Joku pieni keveä lisätulonlähde (esim. lottovoitto tmv.) olisi ihan paikallaan.
(oikeasti tämä on kyllä sen sortin suojatyötä, että minun koulutuksellani pitäisi oikeastaan hävetä...)
Sanoin työhaastattelusta jo UPM:llekin, reilumpaa niin. (se alkoi välittömästi hikoilla ja tuskailla)
Tämänkertainen työhaku on selvästi - sen olen päättänyt - vain harjoitusta. Tähän nyt hakemaani juttuun tai paikkaan minulla ei ole suurta nälkää; periaatteessa tykkään nykyisestä työstäni voittopuolisesti, ainakin joinain päivinä (perjantaisin?).
En ole maanisesti kaivellut esiin vielä vähän lisätietoja mahdollisesta tulevasta työnantajasta, enkä treenannut sopivan vakuuttavia kyllävainminäolenseoikea - väitteitä.
Eilen illalla nukahtamista odotellessani tuli mieleeni jonkun itämaisen rytmiryhmän viisaus: "opettaja tulee kun oppilas on valmis".
Niinhän se on, asioilla on tapana järjestyä.
Audaces fortuna iuvat - onni auttaa rohkeita.
Menipä yleväksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti