maanantai 7. helmikuuta 2011

viikonlopun jäljiltä

viikonloppuna tapahtunutta

Siivoushepuli tyttöjen huoneessa.
Vaikka miten mittailin, en saanut koko kulmasohvaa mahdutettua kimuleiden komeroon. Mutta sentään puolet! Nyt on hyvä lököillä sielläkin, omalle tilalle ja lököilymahdollisuuksille on meidän pikkukartanossamme aina tarvetta.

Pulihepuli Isoveljen päässä.
Isoveljen kuontalo on saanut rehottaa kuukausikaupalla täysin villinä ja vapaana. Isoveli on perinyt sekä minun että HraHakkaraisen hiukset, ja lisäksi vielä muutaman jo hiuksettomankin sukulaisen hiukset. Ja kasvattanut vielä yhden ihmisen verran omaakin tukkaa. Kuontalo on jäykkää ja kankeaa jukolanjussia, joka sojottaa ylös kuin niittämätön pelto, eikä siihen saa kajota. Ainakaan ilman vähintään kuukauden ajan toistuvaa varoittelua "tolle sun päälles täytyy kohta tehdä jotain"
Isoveli uskoo vain yhteen tyyliin, jonka nimi on äitini leikkaa hiukseni tylsillä koirankeritsimillä. Ja siltä hän myös käsittelyni jälkeen näyttää.
Sain aamulla säätilaa resitoidessani paheksuvan katseen osakseni: "miten mä nyt tarkenen kun mun luontainen karvalakkini on mennyttä?"

Kirjahepuli
Luin Kinsellan uusimman -Minishoppaaja - ja hykertelin. Tykkään Kinsellan tyylistä, vaikka tämä eepos olikin edeltäjiään hajanaisempi. Leppoisaa ja letkeää, hyväntuulista viikonloppuluettavaa.
Luin myös Lisa Genovan sydäntäsärkevän kuvauksen alzheimerin taudista: Edelleen Alice. Lempeä, riipaiseva, kaunis tarina - joka aiheutti minulle tuskaisia yöllisiä painajaisia. Suosittelen silti.

**

Tiedättekö sen jutun kun istuu bussissa ja ohi menee kamalasti paloautoja ja ambulansseja? Sen hetken kun refleksinomaisesti ajattelee, että toivottavasti eivät mene meillepäin?
Ja sitten tulet kotiin ja piha on täynnä ambulansseja, paloautoja, poliisiautoja ja palomiehiä.
Silloin kohauttaa fatalistisen lakonisesti olkiaan ja toteaa että no näinhän siinä sitten kävi eikä ehdi edes pelästyä vaan pikemminkin kartoittaa että ainakin kolme perheenjäsentä on oletettavasti turvassa.
Ja sitten onneksi huomaa että ne palomiehet menevätkin naapuritaloon, eikä siis edes tarvitse pelästyä.
Ja sitten voi huokaista helpotuksesta, että onneksi ei mennyt hukkaan hyvä pelästys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti