tiistai 29. maaliskuuta 2011

tyyliblogsahdus

olen suurimman osan elämästäni elänyt siinä - nähtävästi harhaisessa - käsityksessä että olen kutakuinkin keskiarvoihin sopiva tapaus. Suurin harha on ilmeisesti se, että olen jostain omituisesta syystä erehtynyt pitämään itseäni keskipituisena ja aikalailla normaalipainoisenakin.

Tästä harhakäsityksestä johtuen minua peilistä pällistelee nähdäkseni sellainen ihan tavallisenkokoinen ja -muotoinen naisihminen, jonka siis kaiken järjen mukaan pitäisi löytää itselleen pukinetta ihan tosta vaan, kunhan marssii vaatekauppaan ja tempaisee hyllystä keskikokoisen vaatteen.

Tapahtuipa taannoin vaatekaupassa: menin ja tempaisin hyllystä sitä keskikokoa olevat housuntapaiset. Varoiksi kahta eri mallia, josko olisi ihan valinnanvaraa. Malli numero yksi nousi melkein puolireiteen, mutta ei suostunut ylittämään enää ahterilinjaa. Malli numero kaksi nousi kepoisesti vyötäisille mutta roikkui vähän rumasti, lahje sen sijaan oli loistavaa pituutta. Eikun housut vaihtoon, ensimmäisestä mallista suurempaa, toisesta pienempää. Asetelmat kääntyivät päälaelleen. Malli numero yksi ylitti ahterilinjan mutta lahjetta jäi kantapään alle viisitoista senttiä ainakin. Malli numero kaksi nousi polveen asti.
Seuraavaan kauppaan. Löytyi housu joka nousi vyötäisille, oli siitä löysä mutta ahteri soi. Ja housu jonka lahjetta riitti ja riitti ja riitti ja jonka nappi ei mennyt kiinni.
Seuraavaan kauppaan. Housut mallia lyhyt ja leveä: istui vyötäröltä, lahje liian lyhyt.
Seuraavaan kauppaan: peräsin hyvä, vyötärö siedettävä, lahjetta meetritolkulla. Ja tätä jatkui ja jatkui, päivästä toiseen, da capo.

Ihan varmasti kaikilla vastaantulevilla ihmisillä on kuitenkin jotain alaosansa verhona, ja useimmilla kaikenlisäksi housut. On kuulkaa farkkua ja liituraitaa ja kangashousua, on pellavaa ja puuvillaa ja kaikissa mahdollisissa väreissä. Ja ne ihmiset jotka näitä housuja käyttävät ovat valtaosin keskikokoisia naisia.

Että missä salaisessa paikassa ne käyvät niitä vaatteitaan hamuilemassa, ja miten ne voivat olla niin paljon minua nopeampia, ettei mistään kaupasta koskaan ikuna löydy yhtään mitään? Vai mikä mykistävä (roikku-)muoto on isketty juuri minun ahterilinjaani, kun ei mikään pukine tunnu istuvan?

Eilisessä eksistentiaaliepätoivossa harhailin taas kerran jonkun kaupan housupuolella jo valmiiksi lannistuneena. Tempaisin taas parit sovitettavat rekiltä. Löysin kahdet housut: yhdet tosi hyvät ja toiset melko hyvät! Riehaannuin niin, että sovitin vielä kolmannetkin: niistä tosi hyvistä eri väriä. Ei pidä kuulkaa liikaa koetella onneaan: eivät istuneet ne.
Syvällä kokemuksen rintaäänellä uskallan sanoa, että mustat farkut eivät koskaan istu, oudonväriset ovat hyviä ja pellava/puuvillahousut ovat mahdollisia (mutta himppasen kylmiä talvella...)

Mutta nyt minulla on yhdet ihan uudet ja aika kivannäköiset housut. (ja kahdet mahdolliset vielä pohdinnassa) Melkein ostin vielä jalkineetkin ja harkitsin pistäytymistä paitaostoksille, mutta kuten sanottua - ei pidä liikaa koetella onneaan.
Sitäpaitsi, UPM oli hövelillä tuulella ja tilasi meille juuri uusia työunivormuja. Minä olisin halunnut lääkäritakin ja Uusi Työntekijä maalarihaalarin ja tohtorinhatun. ps. olisin ottanut kuvan, jos olisin tiennyt missä kamera luuraa.

1 kommentti:

  1. Itsekin välillä mietin, kenelle niitä vaatteita oikein tehdään! Mutta, olenkin luopunut lähes kokonaan housujen käytöstä. Käytän mekkoja ja hameita, mekot melkein parhaita. Ja alaosaa suojaa sukkahousut tai leggarit. Näillä mennään ja mukava on olla, kun trikoota on yllä!

    VastaaPoista