liäkärpohdintaa

On muuten sellainen olo, että oma hoito on hyvissä ja pystyvissä käsissä tässä väestövastuulääkärijärjestelmässä. Viisi vuotta, kaksi eri terveyskeskusta ja viisi eri lääkäriä. Olen asunut koko ajan yhdessä ja samassa osoitteessa. Sinä aikana minulla on ollut seuraavat lääkärit: Kalinakulakova 1, Tosi Ihana Lääkäri 1, Lyhytaikainen Lääkäri, Tosi Kiva Lääkäri 2 ja Kalinakulakova 2.

Tapahtuipa varatessani aikaa uusimpaan vuotuiskontrolliin:
m: "pitäisi varata aika vuositarkastukseen ja käydä labrassa" sairaanhoitaja: "miksi?"
m: "no silleen mulle on sanottu. Että kerran vuodessa pitää käydä, kun mulla on tämä xx-vaiva ja siihen lääkkeet"
sairaanhoitaja: "miksi?"
m: "no kun mulle on sanottu että pitää käydä. Kun mulla on lääkitys tähän (rumasana) vaivaan"
sairaanhoitaja: "miksi?"
m: "siis mitä? (rumasana, en ymmärrä kysymystä!) ai miksi mulla on se vai? ööh, mulla on varmaan huonot geenit"
sairaanhoitaja: "ai, no sitten. Varataanpa aika"

ja tapahtuipa liäkärvisiitillä liäkär: "mjiksji oljet tjäällä?"
m: "no kun on sanottu että kerran vuodessa pitää käydä."
l:"mjiksi? tje olejette vjelä njuori"
...siinä vaiheessa huokaisin sisäisesti ja totesin, että tästäpä tulee pitkä visiitti.
Reseptit tuli uusittua liukuhihnalta, labrat huitaistiin syvästi inhoamallani tavalla syrjään: "tjäällä kjaikki kjunnossa" ja sain uikuttaa muutaman minuutin kädestäni. Liäkär tuikkasi puolen meetrin mittaisella neulalla kortisonia kyynärpäähäni ja laittoi niskakuvaukseen. Kiukuttelin koko päivän kotona, ettei niskassa ole mitään muuta kuin lihasjumia ja että käsikin tuli vaan huonommaksi.

Tänä aamuna soitin varatakseni kuvausaikaa.
Röntgenhoitaja: "juuh, kuulkaa lääkäri on laittanut tämän pyynnön kiireellisenä. Että voitte mennä ihan mille tahansa asemalle. Ihan milloin vain teille sopii"

Nyt otan kaikki rumat ajatukseni takaisin.
Taisi se lääkäri sittenkin kuunnella, välillämme taisi vain olla suunnaton kjeljimjuuri.

Lähes poikkeuksetta olen aina saanut hyvää ja asiallista palvelua ja melkein aina lääkäri on ottanut asiani hoitaakseen.
Ongelma on siinä, ettei siltä tunnu. Kun aina on eri ammattilainen, jolle pitää alusta alkaen resitoida koko tarina. En oikein tiedä kuka murheisiini vastaa, enkä tiedä onko kellään kokonaisnäkemystä asiasta. Pitäisikö edes olla?
Inhoan yli kaiken sitä, että minulle varataan suunnilleen seitsemän minuutin aika. Inhoan kiireistä oloa vastaanotolla, sitä ettei lääkäri ehdi selittää enkä minä kysyä. Inohan sitä tunnetta että häiritsen pienillä vaivoillani.
Ja sitä että minusta otetaan melkein litra verta eikä kukaan kerro että miksi juuri nämä asiat on minun verestäni tärkeä tietää.

Minä haluaisin sellaisen vanhanaikaisen perhelääkärin, mieluummin harmaantuvan sedän, joka tulisi ihan oikea lääkärilaukku kainalossaan kotikäynnille, kuuntelisi keuhkot, koputtelisi refleksit, katsoisi kurkkuun ja pitäisi vähän kädestä kiinni ja katsoisi rauhassa silmiin ja sanoisi että soita ihan koska vaan.
Sitten minä keittäisin kaffet ja syötäisiin pullat ja me juteltaisiin yleisellä tasolla kansanterveydestä.
Ja jos pitäisi mennä labraan tai röntgeniin, se tulisi mukaan ja juttelisi odotteluaikana lempeästi.