ei hyvä

Tämä on taas niitä päiviä.
Käsi - ei hyvä.
Selkä - ei hyvä.
Niska - ei hyvä.
Onneksi mikään noista ei myöskään ole kovin huono. Sitäkin ne ovat joskus olleet.

Pikkusisko herätti yöllä: korviin koskee. Annoin särkylääkettä (kirjoitin ensin, että sätkylääkettä!) ja arvoin lopun yötä, mitäs nyt sitten tämän asian kanssa tekisi.
Täydellisesti tavoistani poiketen varasin heti aamusta ajan yksityiselle, vein kimulin sinne ja tulin korvatulehduspotilaan kanssa ulos.

Olisin voinut jäädä kotiin, mutta kun justiinsa tänään oli verstaalle tulossa Hanskamies, jonka peruminen olisi ollut silkka killeri: minkä taakseen jättää,sitä tikulla silmään...
Lapsi anoppilaan, minä verstaalle, enkä ollenkaan hyvällä tuulella.(kehno äiti ja kehno työläinen! Hyi minua!)
Hanskahemmolla oli paljon asiaa ja minulla keskiraskas ketutus jo valmiiksi päällä. Illalla luvassa vielä herrakerhoa.

Omat läpivalaisukuvani olivat edenneet hoitopolkujen hierarkiassa jonnekin eteenpäin, liäkäri ei soittanut vaan pisti Jonkun Toisen asialle ja menen lähipäivinä ihan oikein jollekin spesialistille kuulemaan, että tarttis tehdä taukojumppaa ja älä nyt iso ihminen valita ja tässä näitä relaksantteja. Kiitos ja näkemiin.
Ai minäkö pessimistiskeptikko?

Ja mitä vielä?
Että hyvää syntymäpäivää vaan!