leppoisa viikonloppu

Isosisko on potemassa päätään kotona, ensimmäistä kertaa ihan itsekseen.
Olisin vielä voinut jäädä kotiin - pari viikkoa armonaikaa! - mutta tyttö vaikutti periaatteessa hyväkuntoiselta. Tulin siis verstaalle ihan kammottavan aikaisin, ja aion myös lähteä ihan kammottavan aikaisin.

Meillä oli toimelias viikonloppu.
Isoveljen ja Isosiskon kanssa avattiin lauantaina pyöräilykausi fillaroimalla melkein keskustaan. Menomatka oli takkuinen: oli vastatuulta, kylmää ja kuumaa. Kotimatka meni hujauksessa höpötellen.
Pikkusisko kesytti hetkessä omakseen Isosiskon vanhan rakkaan Villikissa-pyörän. Olin vähän jännittänyt hyttysenkeveän pikkukimulin siirtymää ihan oikeasti isoon kulkuneuvoon, mutta Villikissa ei vikuroinut. Tyylilleen uskollisesti Pikkusisko hyppäsi pyörän selkään ja antoi palaa.
Tänä kesänä pääsemme jo liikkumaan kunnolla perheenä.
Loppulauantai kului löhvötellessä.

Sunnuntaina piti olla pienimmän kummipoikasen synttärit, mutta sairastuivat kehvanat! Pikkuisen kummipojan sijaan sovimmekin tapaavamme kummikimulin perheineen.
Isot pojat vetäytyivät Isoveljen huoneeseen välittömästi leikkimään räjähteleviä leikkejään, mutta tytöt vaan eivät saa enää leikkejä käyntiin.
Viime aikoina typykät ovat ensin vetelehtineet, sitten tehneet "esityksen" ja lopulta pakottaneet meidät aikuiset katsomaan sen. Käytännössä me aikuiset olemme katsoneet, kun he leikkivät - varsinaisesta näytelmästä ei "esityksessä" ole kyse. Nämä esitykset ovat jonkinlaisia leikin ja esityksen irvikuvia. Repliikkejä on kirjoitettu ja harjoiteltu, on lavastetta ja muuta, mutta itse esitys on jotenkin etäistä ja sisäänpäinkääntynyttä, sellaista kuin intensiivinen leikki. Koen hyvin vahvasti, että koko tilanteessa on jollain tavalla kyse siitä, että he saavat meidät aikuiset osallistumaan.
Miksi?
Ja kyllä - tytöt ovat joskus tehneet myös "ihan oikeita" esityksiä: erilaisia näytelmiä. Nämä viimeaikaiset jutut eivät ole sellaisia. Ne ovat täytettä jonkin tilalle, mutta en vain tavoita, ovatko ne aikuisten kaipuuta vai ovatko yhteiset leikit tytöiltä nyt kateissa.Isosisko on vielä täysin leikkien maailmassa, mutta jotain on selvästi tapahtumassa. Joko vuotta vanhempi kummityttö ei enää ole leikeistä kiinnostunut, tai sitten tyttöjen ystävyys on jonkinlaisessa käymistilassa, ei ensimmäistä kertaa.
Ajattelin että ensi kerralla lyön tytöille pinkan paperia eteen ja käsken tehdä taidenäyttelyn. Ja että jokaiseen piirrokseen on käytettävä aikaa ja vaivaa.
Olisipa ainakin vaihtelua!

**
Omaa napaa:
- tänään yritän käydä uimassa. Olimme viikonloppuna perheenä plutimassa naapurikaupungin hienossa uimahallissa. Teimme hraHakkaraisen kanssa sen virheen, että menimme heti alkuun lämpöiseen loiskuttelualtaaseen. Eipä tullut sen jälkeen enää lähdettyä radoille.

- Harkitsen lenkkeilykauden avaamista. Vähän tossunpohjia jo kutkuttelee, ja tarjolla olisi jopa mahdollisuus tavoitteelliseen kunnonkohennukseen. Olen pysynyt melko hyvin suunnitelmassani: vähintään yksi liikuntasuoritus viikossa. Sykemittarin muistissa on 19 suoritusta - mikä ei ole kovin paljoa. Mutta toisaalta: sykemittari ei ole ollut käytössä monilla hyötykävelyilläni.

- yritän taas lukea kirjaa kohtuullistamisesta. Tulin taas kiukkuiseksi. Olen tullut siihen tulokseen, että tämä kauniilta kalskahtava muotisana on oikeasti peitenimi uudenlaiselle kerskakulutukselle. Kuluttamista se on eettinenkin kuluttaminen.

- reilu viikko pääsiäislomaan. Pyysin UPM:ltä luvan pitää pari saldovapaata ennen pääsiäistä: pitäähän sitä vähän siivota ja järjestellä ja valmistautua. Ainakin jos tuo kaupan lakkobuumi alkaa. Siivoamisasiaa olen ratkonut jo etukäteen: kuka hullu nyt ylimääräisellä vapaalla siivoaa? Keittiössä olen jo vähän mellastanut, ja kun saan vaatekomeron järjestykseen, olen tyytyväinen. Ja kirjahyllyn. Siihen kertyy aina kaikkea turhaa roinaa. (miksi ihmeessä tulin tänään töihin, kun olisin voinut mellastaa siellä vaatekomerossa? miksen tajunnut tätä heti aamusta?)