Älyttömän pahaa kahvia

...on kupissani tänään. UPM on aamulla pitänyt palaveria yliesimiehen kanssa, ja nyt vaikuttaa siltä että meille on asetettu joku outo säästötavoite. Kahvi kaadettiin kiirenvilkkaa termariin, ja nyt se on pahaa.
Kyllä taas revitään työläisten selkänahasta. Ei ole mitään muuta iloa verstaalla kuni kahvi, ja nyt sekin on pahaa. Höh ja pöh.
UPM on niin vaisu ja outo että olen himppasen huolissani: tuleeko huomautus vaiko irtisanominen päivän päätteeksi?

**

Sekosin maanantaina, koska oli niin kaunis päivä.
Ostin:
* ihanat kengät
* neljä (4!!) ihanaa uutta paitaa
* keveän neuletakin viileneviin kesäiltoihin
* caprihousut
ja nyt olen niin ele/g/f/antti ettei ole tosikaan.

Kun tokeennuin osteskelun ensihuumasta, tulin tunnontuskiin. Entäs lapset?

Perkasin keveällä kädellä vanhaa vaatetta pois. Olen yrittänyt pitää kiinni periaatteesta, että jos jotain tuo sisään, pitää jotain myös viedä ulos. Koska olen hamsteri, en meinaa millään pystyä poistamaan kaapeistani mitään.
Jos kuitenkin vielä joskus käytän tuota tai tätä vaatetta? Vaikka nyt en siitä pidäkään, niin entä jos kuitenkin kaipaan sitä vuoden päästä? Entä jos yhtäkkiä kasvan tai kutistun? Mitä sitten tehdään?
Sinnikkäästi opettelen: viimekesäisen keittiökeikauksen jälkeen olen huomannut, että ruokaa voi ja kannattaa laittaa suhteellisen vähin ja laadukkain välinein.
Ehkä opin sitä vielä vaatevarastoonikin soveltamaan.
Vaatekaappi on nyt ilmava ja järjestyksessä.
Käyn aamuin illoin kuikkimassa kaappiini ja ihailemassa sitä. Ja uusia paitojani. (ja käyn peilin edessä pörhistelemässä myös. Tänään on ylläni paita nro2)