Opiskelijamättö

onpas lamaannuttavaa kun blogi ei toimi: pari kommenttiakin ehti kadota taivaan tuuliin. (kyllä minä niin mieleni pahotin!)

Nuoriso pohdiskeli taas taannoin tulevaisuuksiaan.
Isoveljen näkemys on selvä: lukioon ja yliopistoon. Tällä hetkellä suuntana lääketiede (outoa ja pelottavaa!). Itse olisin kyllä veikannut avaruustutkimusta.
Isosisko on kahden vaiheilla: menisikö hevoshoitajakouluun vaiko opettajaksi opiskelemaan. Opettajuudessa olisi se hyvä puoli, että saisi ottaa niin monta kalapuikkoa ja lihapullaa kuin haluaisi.
Pikkusisko oli huolissaan: "jos haluaa olla isona intiaani, niin mihin kouluun sitten pitää mennä?"
Koneistoni löi hetken tyhjää ennen kuin kykenin vastaamaan: "no intiaanikouluun tietysti!"
Isosiskon mielestä opettajuudessa on myös huonoja puolia: joutuu opettamaan matikkaa. Pikkusisko ehdotti, että ylenmääräisten matikanopintojen välttämiseksi Isosisko voisi opettajakoulun sijaan mennä oppilaskouluun, kyllä ehkä silloinkin saisi ottaa useampia lihapullia.

Tämä ammatinvalinnallinen ohjaus ratkaisi ainakin minun tulevaisuuteni: menen ilman muuta oppilaskouluun ja sen jälkeen alan ammattimaiseksi oppilaaksi.
Tarvitaanhan sitä sijaisopettajia, miksei siis sijaisoppilaitakin? Menisin aina tarpeen mukaan oppiloimaan ja söisin niin monta lihapullaa kuin vatsa vetäisi.

*

Tämä ruoka- ja ammatinvalintapoliittinen keskustelu kumpuili siitä, kun kiirepäivänä tarjoilin päivällisellä kattilallisen opiskelijamättöä.