märkää, kylmää ja pimeää.
**
Olen puolittain silmäillyt jääkiekkomestareiden herättämiä humalakeskusteluja. Joopajoo.
Niin kauan kun ollaan seuran tai joukkueen vermeissä, ollaan edustustehtävissä, eikä siihen sovi ylenpalttinen luukuttaminen. Kun ollaan siviileissä, sopii kontata pitkin ojanpohjia jos mieli tekee. Aika simppeliä.
Pätee kaikkeen pöljäilyyn. Niin kauan kuin ulkoisesti edustat jotain tiettyä ryhmää, tekemisesi nähdään koko ryhmälle ominaisina.
**
Olin ihan mykistynyt eilen.
Isoveljellä oli kaveri kylässä leikkimässä. Rymistin sisään tavanomaista kotiintulokouhotustani pitäen (mitäkouluuunkuuluu, oletkosyönyt, onkoläksyttehty? - no - kyllä te tiedätte; sellaista äitipörinää). Pojat vetelehtivät pelaamaan wiitä, ja minä huomasin että hepskukkuu, vieraalla on lippis päässä. Samalla äänensävyllä ja naputtamalla kuin tuon kaiken edellisenkin, henkäisin että lippis pois päästä sisällä.
Ja se poika totteli!
Olen aina yhtä äimistynyt siitä, että minulla on edes joihinkin lapsukaisiin edes jonkinlaista auktoriteettiä.
Kaikesta houkuttelustani huolimatta saanut vierailijaa kuitenkaan kanssamme ruokailemaan. Siinä vaiheessa kun lähdin Isosiskon kanssa harrastamaan, olivat pojat vetelehtineet meillä jo kolmatta tuntia, ja kouluruokailusta oli kulunut ainakin viisi. Lähtiessäni työnsin poikasen käteen lautasen, jolla oli ompun ja banskun puolikkaat ja pala makeaa piirakkaa.
Isosiskon kaverit yleensä kärkkyvät ruokapöydän tuntumassa ja muutenkin käyttäytyvät siten kuin tekisivät meille suurenkin palveluksen osallistumalla ruokailuun. ("no joo, voin mä sit syödä")
En oikein hallitse tätä vieraiden lasten ruokinta- ja komenteluetikettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti