kesä on ohi, Jaskajokunen

Päivän lehti.
Vastapuristettua mehua.
Hedelmä.
Leivänsiivu ja kahvia.
Paksua rahkaa ja jogurttia, mansikoita.
Hiljaisuus.

vs.
Aamupuuro.
3x arvamitäuntamänäin
3x äitimissäonmunsukat /reppu /avaimet /mikätahansa

Varhaisissa yksinäisissä työhönlähtöaamuissa on ollut tiettyä yleellisyyttä. Puolessa tunnissa työkuntoon, ja silti on rauhallinen olo.
Yleellisiä ovat perheaamutkin, mutta niin kovin eri tavalla. Hälisevällä ja eläväisellä tavalla. Kiireiselläkin. Lehtikin lakkaa tulemasta, ei sille aamuissa enää olisikaan aikaa.
Joutuu puhumaan.
Ja kuuntelemaan.

Yritin varovasti kurkistaa syksyn aikatauluihin: 3xharrastuksia pitää iltojenkin osalta huolen siitä, ettei tule liian tylsää.
En uskaltanut vielä kirjata menoja mihinkään näkysälle, pidämme vielä hetken kiinni levollisuuden illuusiosta.

Tänään viemme kauhukolmikon ravintolaan, viimeisen lomapäivän kunniaksi.

Huomenna seison koulun pihassa saattamassa ekaluokkalaista.
Olen yhtaikaa helpottunut ja surullinen: päiviimme tulee koko ajan enemmän joustoa, enemmän mahdollisuuksia, enemmän itsekkyyttä, aikuisuutta.
Ja samalla kokonainen elämänvaihe jää taakse.
Saksanpaimenpuput ja koirakeijut kumppaneineen piiloutuvat jonnekin matikanvihkojen ja aapisten väliin.
Upeaa.
Haikeaa.
Uskomatonta.