ainakin henkisen metrin verran kasvanut Pikkusisko tulla tömähti eilen kotiovesta sisään, omilla avaimilla totta kai, nakkasi repun huolettomasti itsevarmalla ja koululaismaisella eleellä keskelle lattiaa (taloutemme virallinen reppujen säilömispiste, kuten varmaan arvasitte), vaihtoi kengät ja ryntäsi pihalle touhuamaan poikakavereiden kanssa.
Ruuan jälkeen kimuli pinosi Aapisen ja tehtäväkirjan pöydänkulmalle kontakteja odottamaan ja hyökkäsi Isoveljen kanssa takaisin pihapuuhiin.
Ja auta armias, kun kysyin läksyistä.
"joojoo, sä kysyit jo. älä enää kysy. mä tein ne jo koulussa!"
Purin tyhjäntilan syndroomaani jatkamalla raivoisaa virkkaamista.
Jos en vielä sitä ennen ollut jumissa, niin sen jälkeen kyllä. Yötä vasten oli pakko ottaa relaksantti, ihan kaiken varalta.
Silmäluomeni relaksoituvat aina niin, etteivät meinaa millään pysyä auki.
Tai edes aamulla aueta.
*
Tänään aamupalalla naperot pohtivat prinsessa Viktuurian siunattua tilaa. HraHakkarainen ehdotti, että Isoveli voisi tulevaisuudessa mennä naimisiin prinsessan kanssa, niin tytöistä tulisi prinsessojen ja prinssien tätejä.
Johon Isoveli, vilpittömän ällistyneenä: "miks joku prinsessa menis mun kanssa naimisiin?"
Tytöt ehdottivat helpompaa ratkaisua: jos heidän tätinsä (terkut vaan siskolleni) muuttaisi nimensä Viktuuriaksi, niin sitten heillä olisi prinsessa tätinä.
Pikkusiskon mielestä se olisi kyllä vähän epäkäytännöllistä, kun siskon koira on Vinski ja täti olisi sitten joku Viksu, niin miten ne erottaisi toisistaan.
*
Kouluun piti viedä opelle näytille kuva Viirusta joka on ihan samannäköinen kuin aapisessa seikkaileva kissa, muki että voi välitunnin jälkeen juoda ja kori koulun kynille ja kumeille. ("mä kyllä sanoin opelle, että mulla on omat kynät")
Isosisko nakkelee loukkaantuneena niskojaan, kun ei heillä vaan ekaluokalla. (ihan epää.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti