maanantai.
Työkausi verstaalla on täydessä käynnissä, puhelimet pirisevät, sähköposti paukkuu. Viikonloppu meni sekin verstashommissa. Töissä olin vain sunnuntaina, mutta lauantai meni tietysti kiukutellessa ja murehtiessa ja sunnuntai oli jo lähtökohtaisesti pilalla. IN-HO-AN viikonloppuhommia.
Kun Uusi Työntekijä loppuviikosta kysyi ottaisinko nakin hoitaakseni, teki mieleni sanoa ettei kuulu työsopimukseen.
En sanonut.
Palkkasin Isoveljen mukaani, ja sainkin kaverikseni innokkaan ja asialleen omistautuneen työkaverin - leffalipun hinnalla.
Ensi viikonloppuna on Työ2:sta, sitä seuraavana taas verstasta.
Miten tässä näin on päässyt käymään?
Puhelinkin on ruvennut oikuttelemaan. Lähipiiri valittaa että "valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä".
En tiedä, johtuuko se siitä että kannan telefoonia taskussani ja ihrat lamaannuttavat puhelinkentän vai missä on vika?
Työ2:n pomon piti soittaa aamulla, mutta eipä vain ole pirinää kuulunut. Vaikka aparaatti ähöttää pöydän kulmalla ja on kai ihan toiminnassakin.
IN-HO-AN myös sitä, että pitäisi korjata puhelin tai ostaa uusi. Niissä typerissä puhelinliikkeissä on typeriä puhelinmyyjiä, jotka yrittävät myydä typeriä lääpintänäytöllisiä aparaatteja, vaikken sellaista halua ja vakuuttelevat että ihan selvästi tarvitsen laitteen, jolla pääsen nettiin ja jota voi käyttää vaikka leivänpaahtimena hätätilanteessa.
Minä tarvitsen korkeintaan puhelimen, mahdollisesti tekstiviestitoiminnolla.
En osaa tätä nykyistäkään käyttää, ja olen omistanut sen jo kolme vuotta.
Miten voi edes olla että se jo nyt lamaantuu?
Olen siitäkin niin hermostunut, että näin unta: ostin sellaisen telkkarin kaukosäätimen, jolla ei voinut edes lähettää niitä tekstiviestejä.
Kyllä on murheen aiheet ihmisellä.
Vaikka kyllä kai on tunnustettava, että telefooni on kovassa käytössä.
Kaikki (lähinnä puhelinmyyjät) soittavat aina silloin kun olen leipomassa.
Paljon mahdollista, että telefoonini on täynnä jauhoja ja hiivaa, ja jos sen laittaisi vaikka uuniin, saisi aikaan kelpo pullan.
Siksen halua lääpintänäyttöä, kuvitelkaa miltä se näyttäisi kun ryntäisin vastaamaan kädet taikinassa.
Olen kuitenkin niin kiltti ihminen, etten millään pysty jättämään vastaamatta. Edes silloin kun en oikeastaan pystyisi vastaamaan.
Kännykkäaika ei sovi tällaiselle ihmiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti