eilen oli kummallinen päivä.
Leikkasin leipää ja tempaisin itseäni sormeen. Paikkasin itseni ja mikroskooppisen pienen haavani laastarilla.
Hetken päästä sormea kivisti niin kuin se olisi nyrjähtänyt.
Tai nivel olisi lopsahtanut pois paikoiltaan.
Söin omenaa.
Tempaisin terävän kuorenpalan hampaankoloon. Nyrhin hammastikuilla ja -langalla, mutta se kehveles meni vain syvemmälle.
Hetken päästä kivisti ja vuoti, ikenissä ja poskissa.
Kävin suihkussa. Tempasin shampoopullon hyllyltä niskaani.
Hetken päästä kivisti ohimoissa.
Ja uudet kengät ja silmälasit alkukankeushiertävät.
Vieläkin sattuu ikeneen ja sormeen ja varpaaseen.
Pää on sentään kunnossa.
**
Pitkä työpäivä tiedossa tänään. Verstashommelit ovat hiljaisia ja melkein tehtyjäkin, työ2 luvassa iltapäivällä.
**
Isosiskolla on tulossa ympän koe, aiheena maatilan eläimet. Minua pyydettiin kuulustelemaan aiheesta. Kysyin, että kumpi oli ensin, muna vai kana.
Sorry,että naurattaa.
VastaaPoistaMutta noin tuo yhtälö tuntuu usein menevän.
Jotain sattuu ja sitten se kertaantuu :-)
Mutta maatilan eläimet. Voih, toi olis niin mun juttu. Mie kaivaisin tyttären duplosarjan kellarista ja leikkisin niillä mielelläni isosiskon kanssa noin kuin koehommelina :-)
Se maatilan eläinsarja nimittäin oli miun suuri suosikkini aikoinaan.
Ja yhä,kuten voit päätellä :-)
vintti
vintti: meillä ei (onneksi) tarvitse leikkiä ymppää. Me leikitään vaan matikkaa; onko hyviä vinkkejä...?
VastaaPoista-m-
Ympässä mie olisin ollut vhva :-)
VastaaPoistamatikan kanssa onkin jo ihan toinen juttu..
Mie piirsin aina tehtävät. Ne sanalliset nimittäin.
Yhteenlaskussa meillä oli milloin nappuloita, milloin rusinoita.
Terveisin lyhyen matikan uuno.