verstastorstas

viikonlopusta tulee loputtoman pitkä. plääh sille!

*
Puolet naapurin minituplista oli meillä eilen hoidossa (toinen puoli joutui äkisti sairaalaan). Kaveri veti unta palloon koko puolitoistatuntisen: Pikkusisko oli ensin kyyneleet silmissä kun se oli niin ihana ja vahti sitten herkeämättä rattaiden vieressä ja tuli kertomaan jokaisen tuhinan, venyttelyn, röhkynän ja ähkynän.
Minä nökötin soffassa ja olin lukevinani. (oikeasti murehdin sitä toista puolikasta ja koko perhettä, tietysti.)
Tiitiäinen yritteli heräämistä juuri niihin aikoihin kun väsyneet vanhempansa kotiutuivat. Aika helpolla pääsimme tällä kertaa.

*
Ennen hoitolapsen tuloa piti tietysti vähän siivota ja muuta ettei tuo ihan saa shokkia. Imuroimme ja moppasimme.
Kun vauva oli kaartanut ovesta ulos, sai Viiru manaajakohtauksen ja käänsi ympäri koko vatsalaukkunsa järisyttävällä paineella kaikille mahdollisille vaakapinnoille. Miten voikin niin pienestä eläimestä levitä roinaa niin laajalle alueelle ja niin nopeasti?
Moppasimme sitten uusiksi. Kyllä pitäisi oleman puhdasta nyt.
Yöllä heräsin siihen että Leevi ykäsi.
Tietysti sänkyyn.
On kuulkaa kivaa olla lemmikinomistaja.

Miten ne onnistuvatkin ajoittamaan karvapallonsa näin täydellisen samanaikaisiksi?

**

Päässä kiehuu ja kuohuu sata ja yksi erilaista ajatusta.
Mietin onnellisuutta ja tavoitteita. Ja kotoilua. Ja sit vielä naiseutta.
Mutta koska fiksummat ovat jo sanoneet kaiken, annan pääni ruuhkautua ihan omassa tahdissaan, enkä yritäkään purkaa mitään tähän näkysälle.