Kuningas A

juuppajuuppa.
Vietettiin sitten verstaan glögihetkonen.
Totesin taas kerran, ties monennenko, että minulla on vakava A-ongelma.
Kun en järin siitä piittaa, paitsi viiniä-ja-vilosohviaa -muodossa.

Minust' ei ole ollenkasta mukavaista, kun UPM joka on kaksi kertaa mittaiseni (siis noin kolmimetrinen) ja vähintään kolme kertaa painoiseni (laskekaa itse!) imaisee tölkillisen mitätahansa sisuksiinsa ja ihmettelee sitten, että mikset sinä siinä yhtään ota mitään. Ja että kyllä sä nyt voit. Edes yhden.
Joojoo, kun se ensimmäinen on kuule paraikaa työnalla, ja jos minä imaisen edes yhden, saati kolmea, samassa tahdissa kuin sinä, häpäisen itseni valumalla pöydän alle ennen kuin kemut ovat edes alkaneet. (minuun ei edes mahdu kerralla litraa yhtään mitään hölskyvää, toisin kuin UPM:ään joka on, kuten sanottua, suunnilleen viisi kertaa kokoiseni, mihin tahansa ulottuvuuteen katsottuna)

Myöskään ei ole kivaa se, että mitä useampaa herraa on lähettyvillä, sitä pienempää ympyrää ja sitä kovemmalla äänellä jutut kulkevat. Kun he nyt ihan oikeasti eivät ole minun kavereitani vaan joko esimiehiäni tai sidosryhmäkumppaneita vähän katsantokannasta riippuen, eivätkä ne jutut teoreettisella vapaa-ajallani jaksa minua kiinnostaa kuin juuri ja juuri sen parin tölkillisen verran.
Enkä pidä melusta tai mekkalasta. En siitä lievästä painostuksesta ("ota nyt vaan"). Enkä hassunhauskoista pikkukälleistä - lorautetaanpa tuosta pullosta kunnon loiskaus tuohon lasiin, kun ei tuo huomaa - enkä varsinkaan siitä hetkestä kun kaikki kaivavat kännykkänsä esiin ja etsivät joko juutuubin tai jonkun vastaavan lempisoittolistansa ja sitten pöydällä värähtelee ja tärähtelee seitsemäntoista älypuhelimen voimalla kahdeksantoista ihmisen lempimusiikit (sen lisäksi että paikalle roudattu raadio syytää täydellä volyymillaan jotain tusinapoppia)

En pidä myöskään siitä että joudun Hanskamiessaarroksiin, koska kukaan muu ei jaksa sen juttuja kuunnella. (sellaista määrää A:ta ei olekaan, että sitä jaksaisi. Ihan oikeasti)
Ja kaikkein vähiten pidän siitä ajatuksesta, että tulee seuraava aamu ja kolme lasta.
Juuei, yhteiset a-tuokiot eivät vaan ole minun juttuni. Eivät tällä kokoonpanolla.

Kun muu herraseurue pärähti yöelämään, karkasin minä kotiin. Ja bussissa melkein itkin kun katselin paria pikkupoikaa, niin pöllypäissään etteivät penkillä olleet pysyä.
*
Jokainen toki tavallaan.
Minun tapani vain ei ole tuo nuppiturvoksiin. Tylsä kun olen.
Mutta otataanpa vähän hyvää ruokaa tahi naposteltavaa, kotoisa tila ja siihen pullo lämmintä ja pehmeää...