verstasahd.iski heti aamusta. Illalla töitä, ei huvittaisi. Plääh.
Ja plääh myös käpälälle joka vihoittelee viikonlopusta huolimatta. Plääh.
*
Kimuleiden kekkerit perjantaina onnistuivat yli odotusten. Pastakeittiössä kirmasi seitsemän pikkutonttua paistamassa ja koristelemassa pipareita, ja vähän myöhemmin herkuttelemassa. (ja yksi isä, jota en millään meinannut saada ovesta ulos. Lopulta oli pakko sanoa, että nämä ovat tyttöjen juhlat, isät kotiin. Sitten se tulikin hakemaan tonttunsa myöhässä.)
Kaksi kiloa valmistaikinaa katosi hetkessä, ja minä olin todella punaposkinen tonttumuori, kun olin hetken häärännyt kuuman uunin edessä.
Lauantaina omat tonttulapseni paistoivat joulutorttuja, paitsi Pikkusisko joka söi ainakin kymmenen piparkakkua tyhjään masuun ja kieriskeli sen jälkeen tuskissaan pitkin lattioita.
Minä puolestani pyöräytin porkkana- ja lanttulaatikot valmiiksi. Ihan tuosta vain, ex tempore. Hyviä tuli, maistelimme vähän salaa niitä.
Ja olin rento ja hyväntuulinen ja jouluodotuksellinen. Laulelin joululauluja ja olin muutenkin mukava ihminen.
Sunnuntaina lannistuin siitä ajatuksesta, että joudun töihin. En ollut rento, hyväntuulinen enkä kovin joulunodotuksellinenkaan, vaan pelkästään plääh.
Lapsilla on leppoisammat koulupäivät tänään.
Minulla tyhmä työpäivä. Muu perhe menee kavereiden luo juhlimaan pikkujouluja. Että plääh vaan sillekin.
Ja vielä yksi ekstraplääh alakerran naapurille, joka oli viihteellä, kotiutui kolmen jälkeen, ja jolla oli paljon kovaäänistä tilitettävää jollekin kaverilleen, että terveisiä vaan yhdeltä huonouniselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti