ei niin urautunutta

taas uusi päivä.
Taas heräsin ja taas nousin ja taas keitin puuroa ja taas tein mehua ja taas herättelin lapsia ja sitten söin.
Mutta voi kauhistus! Söin väärässä järjestyksessä.
Ensin kuuluu syödä leipä ja sitten vasta jogu-rahka. Nyt meni päinvastoin.
Tästä tulee varmaan huikea päivä! Ihan varmasti on jotain todella jännittävää luvassa. Pakko olla!

Eilinen jäi ainakin - kaikesta urautuneisuudestaan huolimatta - plussan puolelle. Kävin lähihallissa uimassa. Lopun iltaa hekumoin uusimman kirjastolainani kanssa; kyllä niin oli loppuillasta nälkä.

Isoveljen säbävalmentaja soitteli.
Isoveljellä alkaa tulla ikä vastaan harrasteryhmässään, juteltiin mahdollisesta jatkosta. Valmentaja sanoi, että Isoveli on kyllä sellainen aarre, josta ei haluta luopua: on hyvä roolimalli nuoremmille, rauhallinen ja isovelimäinen ja mukava ja kannustava kaikille (*iso nielaisu*), ja että hänet haluttaisiin oikeastaan apuohjaajaksi pienten ryhmään (*vielä isompi nielaisu, kiivasta silmien räpyttelyä*).
Sovimme että harrastus jatkuu siinä muodossa, jos Isoveli itse niin haluaa.

Isosisko on ilmoittautunut kahteen tanssitapahtumaan kesäksi.
Pikkusiskon partioinnostus alkoi taas uudestaan, kun kuuli kavereiltaan että pikkupartiolaisille on tulossa yöretki.

Pikkusisko on myös päättänyt, että häntä pitäisi kutsua hänen kolmannella nimellään koska se on niin villi. Harjoittelemme.
Väliin hän tottelee vanhaa kutsumanimeään. Väliin hän huokaisee syvään: "äiti."
Opettajalleen hän oli ilmoittanut, että hänen nimensä ehkä vaihdetaan.

Ei ollenkaan urautunutta.