hyvästi pastakeittiö

edit: lisätty kuvia

selitys kaikelle sille, joka on viime päivinä mieltä kaihertanut, vaivannut ja aiheuttanut siivoussäpsyjä ja yleistä tiluliitä.


Tapahtuipa kerran tosielämässä, maaliskuun puolivälissä
Oli perjantai-ilta.
Juttelimme hraH:n kanssa niitänäitä, puolihuolimattomasti. Sillälailla kun jutellaan kun on rento olo ja mukava olla.
HraH katsoi pitkästi silmiin ja sanoi ihan rauhallisesti: "Mä olen ajatellut, että jos me muutettaisiin."
Sitten se kaivoi netistä auki asuntoesittelyt, läväytti kuvat eteen ja sanoi, että vähän tämmöistä tässä olen katsellut, mitäs tykkäät. (en tykännyt)

HraH, joka pystyy aivan helposti vähintään kolme vuotta miettimään sitä, tarvitaanko eteiseen uusi matto ("Enpä tiedä. Ei oikeastaan tarvita kun kissat kumminkin oksentavat ja lapset likastavat. Jos nyt kuitekin vielä vähän mietitään."), oli yhtäkkiä kuin pyörremyrsky yhdistettynä puhuriin, trombiin ja tsunamiin.
Tuona merkillisenä maaliskuisena perjantai-iltana nostettiin kissa pöydälle, samana sunnuntaina mentiin ensimmäisiin näyttöihin, torstaina jo tehtiin pastakeittiöstä toimeksianto.
HraH, jonka mielestä tällä kerralla harkitaan ja pyydetään tarjouksia ja ollaan aikuisia, oli se joka teki päätöksen ensimmäisen välittäjän käyttämisestä.
Pääsääntöisesti siitä syystä että minä en pystynyt enää mitään muuta kuin haukkomaan henkeäni.

Alle viikossa olimme käyneet jo kahdessa pankissa, noin viidessätoista näytössä ja tehneet yhden tarjouksen (hylsy tuli).
Vajaassa kahdessa viikossa kartano on raivattu kaikesta turhasta, kellari muuttokunnossa ja ikkunat pesty.
Ei ole kulunut kunnolla kolmeakaan viikkoa, kun nyt - pääsiäisen jälkeen - on ensimmäinen esittelykerta. Meidän pastakeittiöstä ja kartanosta.

Ihan koko ajan minä olen ajatellut että me yhdessä vanhenemme tässä kartanossamme.
Että hiukset harmaantuvat, käymme vähän lomailemassa, säästämme ja syömme, ja lapsenlapset (Vera, Chuck & Dave) tulevat toisinaan visiitille kotikartanoon.
Että jos me vielä vähän tiivistämme ja järjestelemme, niin kyllähän me mahdumme. Hyvinkin vielä. Mihinkäs sitä ihminen omasta kodistaan ja paratiisiksi muutamme majammekin, palatsi jos on varattu muille.

Niin tulee pastakeittiötä ikävä ja kohta ollaan sitä paitsi kodittomiakin.
Enkä yhtään tiedä, missä me vanhenemme.
Mihin nurkkaan parkkeeraamme rollaattorimme rinnakkain?

Vähän on konseptit hakusessa.

**
Tervetuloa pikavisiitille kartanoomme!
En tiedä mitä hyviä tapoja rikon, kun liitän tänne nämä välittäjähenkilön ottamat kuvat. Mutta ovathan ne joka tapauksessa julkisuudessa... ja kohteena meidän oma kartano(*)

Kartanon hermokeskus: Pastakeittiö

huomaa väliaikainen kahvinkeitin: en vaan saa hankittua uutta ja ehompaa!

Yhteinen olotila; näkymättömiin jää meidän nukkumasoppemme ja työtilamme

huomaa taiteellisesti aseteltu omatekemä torkkupeitto. Olen niin ylpeä siitä!

Prinsessahuone (aka läävä /kimulikomero) - tosin varsin poikkeuksellisessa kuosissa

tila oli jaettu kahteen "huoneeseen" hyllyillä, kimulit kärsivät nykyisestä seinättömyydestä huomattavasti! Jakolinjan voi havaita julisteita tarkastelemalla...

Isoveljen rakas komero - näkymättömiin jäävän seinän peittää kokonaan lattiasta kattoon ylettyvä kirjahylly.

Perheen sisäisen sopimuksen mukaan yhteinen iso kirjahylly on vuokra, jonka joutuu maksamaan se ainoa, jolla on ihan kokonaan oma huone.

Se takaa kaikille perheenjäsenille rajoittamattoman oikeuden pölähtää huoneeseen milloin vain etsimään jotain kirjaa.

(*) kartano - paljastan sen nyt ja tässä = kerrostalokolmio aikakaudelleen tyypillisessä elementtitalossa. Olemme asuttaneet kartanoa kahdeksan vuotta, lähes päivälleen. Ostimme ensimmäisen oman yhteisen kotimme Pikkusiskon syntymän jälkeisessä kriisipöhelössä kahdessa näytössä käytyämme sillä vaatimattomalla rahamäärällä, jonka pankki suostui myöntämään pätkätyötutkijalle ja työttömälle kotiäidille. En ollut edes paikalla kaupantekijäisissä, olin keskolassa hoivaamassa pienintä.

Pikkusisko kastettiin uudessa kodissa pääsiäisenä kahdeksan vuotta sitten.

Miten pitkän matkan olemmekaan kulkeneet näinä vuosina!