lukusokeus

Miten voi aina olla maanantai? Aivan käsittämätöntä.
Verstaalla vastassa ihan normaali maanantaikaaos ja omassa kuupassa myös. Mikä ilmiselvästi johtaa siihen että maanantaikaaos tulee käsitellyksi jokseenkin kaoottisesti.
Piti laskea kaikenlaista.
Sain joka kerta vastaukseksi eri luvun. Lopputuloksen kannalta aika merkityksellistä jos viivan alle jää 68-77 kpl juttuja.
Herrakerho on ehdotellut minulle lisää vastuuta (toivottavasti myös lisää liksaa), joka pitäisi sisällään juurikin laskemista.
Seitsemännen laskukierroksen alkaessa totesin esimiehelle, että pohditaanpas asiaa vielä kerran.
Vein luvut yhdeksännen laskukierroksen jälkeen esimiehen pöydälle.
En uskalla laskea enää kymmenettä kertaa. (vaikka tietysti pitäisi.)

Sama lukusokeus johti yhtäkilliseen remppa-angstiin.
Olen ihan varma, että olen ottanut keittiön mitat jotenkin väärin.
Olen mitannut keittiön ainakin viisi kertaa ja saanut joka kerta tulokseksi, että se on muuten samankokoinen kuin pastakeittiö, paitsi että yksi kohta on vähän vähemmän.
En ymmärrä miten se on mahdollista.
Sen sijaan että olisi aamulla keittänyt iloisesti hyräellen puuroa, konttasinkin ahdistuneena pitkin ja poikin pastakeittiötä mittanauhani kanssa.
Epäilen että pöytä ei mahdu ovesta sisään. Eikä jääkaappi koko keittiöön. Kaappejakin on tietysti liikaa.

Onneksi en ole arkkitehti enkä keittiösuunnittelija.

Luulen että samaan hämmentävään pakettiin kuuluu elementaarinen kyvyttömyys erottaa vasen oikeasta.
Tiedän mikä on vasen, jos saan ottaa kynän käteeni.
Mutta en kyllä yhtään tiedä mikä on vasen jos pitää kääntyä sinne.
Hoen vain että vasemmallevasemmallevasemmalle. Päädyn kuitenkin oikealle.
Taannoisessa autokoulun loppukokeessa meinasi käydä varsin ohraisesti kun sain ajo-ohjeeksi länsiluoteeseen. (saattoi olla myös kaakkokoilliseen, en ole varma).

**
Juhlimme viikonloppuna Isoveljen synttäreitä.
Pikkuinen kummipoika ajautui ahdinkoon koska me emme omista pottaa. Ja koska hän puolestaan omisti kaikkein parhaat salamamäkviin-kalsarit.
On pienen elämä tukalaa, kun pitää varoa ettei joudu suuren lapsia imaisevan pöntön seuraavaksi uhriksi. Ja olla sitten loppuilta jalat ristissä ettei salamamäkviin kostu.
Käsittämätön on uhmaikäisen tahtotila. Ihan varmalla en käytä vessaa. Siitäs saatte, ihan kaikki.
Minä ajattelin salaa että onpas mukavaa kun oma kauhukolmikko on jo pottaiän ohi.