kukkaistytöt

Illansuussa Isosisko muisti yhtäkkiä että perjantaina pitää olla biologian tunnille kukat kerättynä ja prässättynä. Juupajuu, todellista kaupunkilaiskasviota.
Murisin mielessäni - mikä aika tämä on metsästää flooraa? Silkkaa rutikuivaa ja kuihtunutta ruppunaa ovat ojat ja niityt pullollaan.
Lähdimme naisissa kukanpoimintaan.

Löysimme niittyleinikin ja saunion ja siankärsämön. Pietaryrtti (ihana sana!) suorastaan hyppäsi kimppuumme. Löysimme yhden, jota luulin saunioksi, mutta joka (nyt muistan) onkin maitikka. Hiirenvirna oli mennyt piiloon, mutta sekin järjestyi, kun muistutin Isosiskoa että siinä on ne pienet herneenpalot.
Mesiangervosta en ollut varma. Ojakellukka kuulosti aivan vieraalta. Niittynätkelmä inspiroi meidät kertomaan tarinaa herra Niittynätkelmästä, joka lähti pienenpienellä lautalla maailmanympäryspurjehdukselle.

Kotona levitimme saaliin lattialle ja aloimme tunnistaa kasveja: fiksuina naisina keräsimme vähän kaikenlaista samoilta kasvualustoilta.
Luulin että meillä oli kannusruoho, mutta olikin niittynätkelmä. Huomasimme, että joudumme tekemään vielä toisen metsästyskeräilyreissun ojakellukan ja mesiangervon (olisi kannattanut ottaa, se oli juuri se!) takia. Ja kannusruohon.

Lytistimme saaliimme kirjapinon alle - vaikka tiedänkin etteivät ne perjantaiksi ole kuivia - ja passitin tyytyväisen neiti Niittynätkelmän suihkuun.

Olohuoneessa minua tervehti iso kimppu kirkkaankeltaisia auringonkukkia.

Ei hullumpi iltakävely.