UPM on edelleen lomalla, verstaalla on hiljaista.
Olisin halunnut viikonloppuna mennä metsään, ottaa eväät mukaan ja istua Pääkallomäen huipulla.
hmh.
Tein kaikenlaista muuta.
Luin loppuun aika monta kirjaa.
Vein tytöt kaupungille suureen tyylimuutokseen. Isosisko olisi halunnut yöpukua muistuttavan haalarin, kieltäydyin ja sain kuulla olevani suoraan keskiajalta. Suurin toivein menimme reikäämään korvia, mutta reikääjällä olikin vapaapäivä. Kolusimme laukkukaupassa: tuo puihin kiipeilevä kaunokaiseni halusi liikkeen kalleimman nahkalaukun, totesin että en raskisi ostaa sitä edes itselleni. Olin taas keskiajalta.
Menin hraH:n makutuomariksi mattokauppaan, ostimme maton joka oli liian paksu. Matto sijoitettiin ihan toiseen paikkaan ja olikin siinä paljon parempi kuin alkuperäisen suunnitelman mukaisessa paikassa. Huomasimme, että nyt on mattojen aika.
Vietimme iltapäivän ystävien kanssa.
Jäi keskeneräinen olo.
Olisin halunnut lisää mattoja.
Pidemmän ajan ystävien kanssa.
*
Tulin kiukkuiseksi sairauspäiväuutisesta. Ihan järjettömän kiukkuiseksi. Siinäpä sitä työhyvinvointia kerrakseen.
Varsinkin tämän päivän perusterveydenhuoltoa ajatellen.
Pahimmillaan ollaan tilanteessa, jossa työpaikan terveyshuolto on järjestetty lain minimivaatimuksella, pienpalkkatyöntekijän pitäisi päästä terveyskeskukseen, jonne ei pääse ja hänen muutenkin pienestä palkastaan leikataan ylikireän työyhteisön aiheuttaman työuupumuksen takia leijonanosa.
Millaista työhyvinvointia se on?
Miten se pidentää työuria?
Lähituttavapiirissä näkyy ja kuuluu ihan liian monella tavalla ja tasolla lapsiperheiden väsyminen, työssäjaksamien ylipäätään, työelämän joustamattomuus ja se, miten kaukana yhteiskunnan tarjoamat tuet ja vaihtoehdot ovat siitä, mitä todellisuudessa tarvitaan.
Tarvitaan enemmän mahdollisuuksia tehdä todellisia valintoja.
Liittyvätpä ne sitten vanhustenhuoltoon, lasten kotona hoitamiseen tai työelämän järjestelyihin.
Ja meillä puhutaan hyvinvointiyhteiskunnasta.
*
Olen koko aamun yrittänyt keksiä jonkun iloisen ja voimaannuttavan ajatuksen.
Ehdotuksia vastaanotetaan!
Minä olen myös tosi ärtynyt tuon sairauspäivärahaehdotuksen takia. Sovelsin ehdotusta mielikuvituksessani ensimmäisenä itseeni. Siitä seurasi tällaista:
VastaaPoista- Tähän mennessä en ole ikinä, siis ikinä ollut "mukamas" sairaana ja siksi poissa töistä. Lisäksi olen aivan varma, ettei työpaikallani kukaan muukaan tee moista. Sen sijaan olen ollut (tyhmää, myönnetään) useaan otteeseen sairaana töissä - koska on ollut joku supertärkeä hoidettava juttu, tai en ole raaskinut perua kurssia, jolla koulutan tai jotakin. Jos tulisi tuollainen karenssi, olisin varmaan entistä enemmän sairaana töissä - siis FYYSISESTI LÄSNÄ vaikkakin ehkä aikaansaamattomana (ja tartuttaisin lisäksi flunssan tms. kollegoihini).
- TOISAALTA, jos on niin kipeä, ettei oikeasti voi mennä töihin, niin sittenhän sitä mielellään sairastaa toisenkin päivän, jos toiselta päivältä kuitenkin saa sitä palkkaa??
- Kolmanneksi, koskisiko tämä myös lasten sairaspoissaoloja? Nehän ovat usein lyhyitä. Meidän perheessä ne on yleensä hoidettu niin, että minä olen puolet ajasta ja mies puolet ajasta kotona. Välillä on vaihdettu vuoroa kesken päivän. Mutta jos olisi karenssi, niin koko sairasloma kaatuisi tietysti toisen puolison työnantajan niskaan, koska kukas sitä kahta karenssia makselisi. (Arvaa vaan kumpi jäisi kotiin...)
Ärtymystäni lisäsi myös se, että armas puolisoni totesi pelkän otsikon nähtyään, että "eihän tuo välttämättä ole ihan huono idea." Puolisolla on toki oikeus omiin mielipiteisiinsä, mutta - hei haloo?? ;-)
Äh.
Ja minä en aio pilata päivääni edes pohtimalla tuota sairaspäivärahaehdotus asiaa.
VastaaPoistaEn tänään anna sen pilata hyvää moodiani. Ehkä sitten huomenna.
Keskeneräiset asiat ei ole kivoja, edes mattoihi liittyvät. Saatio sitten aikaan,joka ystävien kanssa kuuluisi viettää. MOinen harmittaa, toinen enemmän ehkä kuin otinen.
Kalis nahkalaukku kuulostaa sille,että odotas vielä pari vuotta- kiskot iuksia päästäsi ja olet todellakin vielä kauempaa keskiajalta. :-)
Juniorikin haluaisi sellaisaisen haalarijutskan. Juniori! Pituutta 182 ja painoa kiitettävästi. Se asu on kuulemma söpö, sanoo 15 wuotias poikani.
Okei...
Hyvä viikko tästä tulee, lupaan sen.
Ja lisää !!!!!!!!!!!
Motto voisi olla tänään: Älä koskaan syö enempää kuin pystyt nostamaan. Miss Piggy
VastaaPoistaTai
Minun elämäni yhtenä
johtotähtenä on ollut:
kun unohtaa sen, mitä ei
voi muuttaa, on onnellinen.
-Arvo Ylppö
Että näin syvällisiä tänään ;)
Elisa: valitsen tuon miss Piggyn moton ehdottomasti tämän viikon motoksi! Loistava.
VastaaPoista