keskiviikko 14. marraskuuta 2012

osteskeluohjausta?

Eilen en lenksannut, vaan kävelin kaupoille.

Kiersin ne samat kaupat kuin aina, enkä ostanut mitään  - paitsi sen mitä apteekista ihan välttämättä tarvitsin.
Ajattelin että voisin varmaan liittyä johonkin salaiseen epäshoppailevien veljeskuntaan. Jaksan kauppoja suunnilleen puoli tuntia kerrallaan, rynnistän sisään aina hyvää tahtoa ja ostosenergiaa tursuillen ja peräännyn viime hetkellä ennen kassalinjaa.
Naiseudessani on vakava puutos.
Taidan tarvita jotain terapiaa.
Osteskeluohjausta.

Listallani on kuitenkin ihan todellisia tarpeita esim.tulevan vuoden kalenteri.
Suurin suunnitelmin menen lempikirjakauppaani katsomaan juuri semmoista kalenteria, jota olen aiemminkin käyttänyt ja hyväksi havainnut ja plaraan siellä kalenterihyllyjen välissä sitä ja muutamaa muuta. Sitten tulee myyjä joka kysyy, että voiko auttaa. Minä sanon että katselen vain. Sitten katselen.
Ja ajattelen, että enpä taida kuitenkaan ihan vielä ostaa. Jos vaikka kuitenkin jostain löytyy vielä hienompi /parempi /halvempi /pienempi /kätevämpi /kaikkia näitä.
Seuraavana päivänä nykyisen kalenterini viimeiselle sivulle tulee taas uusi päivämäärä ja tapaaminen joka on pakko hoitaa ja päätän että nyt kyllä se kalenteri on hankittava.
Arvatkaa vain.
Joulukuun viimeisenä päivänä hankin sitten ihan paniikissa jonkun ruman ja ison ja epäkäytännöllisen ja olen koko alkuvuoden ihan tuhannen kiukkuinen.

Ihan samalla tavalla vatuloin henkareiden ja sukkien ja vastaavien kanssa.
Ei ole yksiäkään käyttökelpoisia sukkia ihmispololla, mutta niin vaan en kykene tekemään niinkään vaikeaa ja kaikenkattavaa päätöstä kuin ostanpa tästä puntun ihan tavallisia sukkasia.
Henkaripuutetta itkee koko huonekunta, ja minä vain vaihdan jalkaa henkarihyllyn edessä ja mietin että josko kuitenkin jossain toisessa liikkeessä olisi vielä parempia henkareita vielä halvemmalla tai ainakin kivamman värisiä.

Onneksi en saa samanlaisia angstikohtauksia maitohyllyn tuntumassa.

2 kommenttia:

  1. Voi. Tuo on minun vahvuuteni. Päättäväisyys ja nopeat liikkeet kaupoissa. Tulenko auttamaan?

    Mutta henkarilla on väliä. Pitää olla kapea normikaappiin, että mahtuu tarpeeksi. Ripustinpään pitää kääntyä- oltava siis metallinen. Välipuu pitää olla, ja nurkissa/päissä ne lokoset (mitänenytsittenikinäoikeastionkaannimeltään), että tarvittaessa saa kieputetua jonkun hankalahärpäkkeen apunauhat,ettei vaatteet tipahtele.

    Henkareitten pitää olla samanvärisiä- joku kooditus vaatekaapissa pitää olla.
    Kalenterin väärä valinta voi pilata koko vuoden. Oikeasti. Alkuvuoden,keskivuoden,loppuvuoden ja kaikki löysät ajat siinä välissäkin.
    Eteisen henkareitten pitää olla tukuisat, ja paksut,ettei takit saa ilkeitä muotoja ja painautumia olkäpäiden kohtiin.

    Henkari on melkein yhtä tärkeä,kuin kalenteri :-)

    Paukkuja näihin päiviin, ja kerro, mie tartten jonkun tosi hyvän perusmuffinssitaikainan ohjeen.
    Kun kahlaan tuolla ruokablogeissa, menee pää sekaisin.
    En siis kahlaa, kysyn sinulta.
    Vaalea muffari, jonnen voin helposti nakata sitä ja tätä sitten jatkeeksi.
    Terkuin tyyppi, joka on alkanut leipoa asiakkaille...

    !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
  2. tule apuun!

    henkari: puiset lähinnä aikuisten kaappeihin, varsinkin miehen vaatteille. Ja eteiseen. Muovihärpäkkeitä lapsille ja märän pyykin ripustukseen.
    Välipuut ja päätykoukut ehdottomasti! Ja muovisissa ne päätykoukut sellaisella etäisyydellä toisistaan, että saa märät farkut siistihkösti vyölenksuistaan kuivumaan.

    Kalenteri on vielä vaikeampi: pitäisi olla tarpeeksi pieni että mahtuu mihin tahansa veskaan, ja tarpeeksi iso että siihen mahtuu kaikki. Siis ihan kaikki.

    Juu, tule apuun!

    VastaaPoista