ihan tyhmä päähänpinttymä

Mikä upea päivä: kirkas ja valoisa!
Ja minä kökötän täällä toimiston uumenissa käsi poskellani haaveilemassa ulkoilusta.

*

Olen herkästi päähänpinttyyntyvää sorttia.

Nyt olen kehittänyt itseeni tyhmistä tyhmimmän päähänpinttymän aamiasmuffinseista. Ihan järjetöntä.

Niin-niin, tietysti voisin joku leppoisa viikonloppuaamu laulaaviserrellen leipaista muffinsit ja keitellä vaikka vielä marmelaatitkin kaikessa rauhassa niiden kyytipojaksi, muttakun tämä päähänpinttymä koskeekin arkiaamuja.
Kertakaikkisen järjetöntä.

En halua herätä, enkä varsinkaan nousta yhden yhtä minuuttia aikaisemmin kuin nytkään, ja nykyisellään käytän aamupalan nykertämiseen reilun vartin. Siinä ajassa ei tuostavainhumps leipaista minkäänsorttisia muffinseja.
Että huspois nyt äkkiä sellaiset älyttömyydet!

Semminkin kuin lapseni ovat jokatapauksessa yksissätuumin päättäneet että vihdoin ja viimein kerään niin sanotusti täyspotin ja olen sekä vuoden paras äiti että vuoden hirviöäiti, samana vuonna; toisinaan pystyn siihen jopa yhdessä lauseessa.
Siihen ei kuulkaa moni pystykään.

Esimerkkejä:
laitan ihan hyvää ruokaa (pisteet parhaan äidin koppaan) - mutta pakotan syömään tomaattia ja kaikkea muuta epäilyttävää (pointsit hirviöäidille)
juttelen kaikenlaista (paras äiti) - mutta natkutan, ja jopa huudan (?) toistuvasti sellaisista masentavista asioista kuin pyykkien viikkaamisesta kaappiin (hirviöäiti)
autan läksyissä (paras äiti) - mutta en kerro oikeita vastauksia vaan pakotan katsomaan sanat sanastosta tai sanakirjasta tai laskemaan itse laskut loppuun asti (hirviö, ehdottomasti)

Muffinsirintamalla asia menisi ilman muuta niin että paras äiti leipoo jopa arkiaamuina, mutta hirviöäiti tarjoaa suutapolttelevan kuumia leipomuksia, ja sitä paitsi, ne olisivat tietenkin jotain lannistavan terveellisiä lesekakkusia. Pieleen menisi joka tapauksessa.

Niin että voisiko joku tosi nopeasti aivopestä minut pois siitä kehvatsun aamiasmuffinsipäähänpinttymästä? (mistä se edes ilmestyi, en ymmärrä?)

Haluan tilalle jonkun kivemman päähänpinttymän. Pinttymiä vastaanotetaan!

(pitäisikö se muuten kirjoittaa piinttymä?)

*

On minulla kyllä toinenkin pinttymä.
Taisin luvata itselleni kaikenlaisia palkintoja siitä kun olen ollut niin urhea ja kestänyt kaikki rempan riemut, mutta sitten iski osto- ja tuhlausvastenmielisyys, enkä toteuttanut yhtään niistä.
Nyt olen sitä mieltä että olen suorastaan ansainnut kaikenlaista (ihan kuin kauniissa kodissa ei olisi kylliksi!) ja ne kaikenlaiset ovat tietysti vielä kasvaneet korkoakin.

Aina kun täällä verstaalla rupean johonkin mekaaniseen urakkaan, alkaa päässäni vaeltaa kaikenlaisia kivuuksia, jotka mielestäni tarvitsen ja olen ansainnut ja jotka minun kuuluu saada nyt heti.
Töitten jälkeen sitten vaellan johonkin kauppaan hipelöimään niitä ihanuuksia.
Se pinttymä kun on semmoinen, että katsellaan vain eikä ostella.
Kohta on jo perässäni joku myymäläetsivä että tuolta se hullu taas tulee lasittunut katse silmissään räpelöimään.

(kyllä se varmaan on piinttymä; ei pinttymä)