torstai 22. marraskuuta 2012

sielun peili

kaksi kokousiltaa takana, yksi vielä jäljellä.

Sanotaan että silmät ovat sielun peili.
Minä en kyllä mitenkään mystillisesti osaa silmistäni välkytellä sieluni salattuja viestejä. Minun sieluni taitaa peilautua pikemminkin keittiön työtasossa.

Silloin kun sieluntila on hyvävoipainen ja aikaa on riittävästi, on työtaso siisti ja heti aamulla taisteluvalmiina: puurokattila lähtökuopissaan, kahvinkeitin ladattuna, puurolautaset pinossa ja leikkuulauta ojennuksessa.
Kun sieluntila on sekava, ei ole puurolautasista jälkeäkään, eikä kahvistakaan; aamu alkaa nollapisteen alapuolelta ja se sekavoittaa sieluntilaa tietysti vielä vähän lisää.

Yöpöydältä voi kätevästi tarkistaa edeltäneen yön tilanteen: jos podi on pöydällä, olen nukkunut. Jos kuulokkeiden piuhoja tursuilee pikemminkin tyynyn alta, on takana uneton yö.

Kotonaoloni määrä puolestaan korreloi pyykkivuoren kanssa: mitä enemmän olen kotona, sitä suurempi on pyykkikasa. Jostain syystä hyvittelen kokouspäivinäni kotiväkeä pyykkäämällä maanisesti. Olen sitten depressiivinen kaikilla muilla suorittamisen tasoilla.

2 kommenttia:

  1. Juuri näin. Tuo työtaso keittiöässä on hyvä mittari. Minulla tuo kahvinkeitin asia ajaa kuitenkin kaien yli. Se on tehty- aina- ihan aina- ei poikkeuksia, ,mutta muuten tunnistan kyllä.
    Tuo pyykkiasia hämmentää,enkä osaa sitä jotenkin sinuun yhdistää, tuota toimintamallia noin?
    Hassua,millaisia mielikuvia toinen toisesta tekee ja luo :-)

    Kuinka ihana on aloittaa aamu sillä,että joku on jo puoliksi hoidettu, edes ne puurolautaset sitten pinossa.
    Tuntuu kuin laahaisi kokopvän hieman aikataulusta myöhässä ja sukat mytyssä- jos joku on tekemättä aamussa.
    Ai miten niin tarkkaa täällä päässä?

    Paukkuja sinun viikonloppuusi, ja mahdollisuutta hieman huilahtaa.
    Joko lenkkipolulla tai sohvannurkassa kirjan kanssa.

    Muutama !!!!!!!!!!!!!!!! just in case.

    VastaaPoista
  2. Vintti: se on totta, jos aamuhommat menevät mykkyrään, on koko päivä vähän puolitehoinen, kyllä sujuviin aamuihin kannattaa panostaa.

    Ja pyykit: jos on normaali kotiviikko, pyykkään urakalla vasta loppuviikosta, kone laulaa perjantaista sunnuntaihin. Jostain syystä en millään pysty uskomaan, että se riittäisi kokousviikkoina ;) lievää neuroosia, omantunnon tyynnyttelyä?

    Meillä on viikonloppuna tiedossa ainakin periaatteessa mukavaa ohjelmaa muualla kuin kotona. Pääsen valmiiseen pöytään, jee!

    !!!!!!!!!!!!!!!!! myös sinulle!

    VastaaPoista