maanantai 17. joulukuuta 2012

nyt joululaulut kaikuu yössä taas

olen luultavasti vuodesta toiseen listannut suosikkijoululaulujani.
Ja vuodesta toiseen ajaudun eksistentiaaliahdistukseen, koska on niiiiiin vaikea valita kaikkein ihanimmat ja parhaimmat laulelot.

Laahasimme jälkikasvumme kirkonmäelle laulamaan kauneimmat. Sitä ennen tein kiertokyselyn päivällisellä: joululaulujen top-3?

Taloudessamme suurimmat äänivyöryt keräsi tänä vuonna seuraava kimara:
3. En etsi valtaa, loistoa
2. Suutari ja vieras
1. Tulkoon joulu

Kahdesta voittajasta oltin suorastaan hämmentävän yksimielisiä, Simojoki sai varauksetta äänen kaikilta pöydän ympärillä istuneilta (n=5)

Hajaääniä saivat mm. Heinillä härkien kaukalon, Oi jouluyö (lähinnä sanoitus) ja Joulupukki matkaan jo käy (tai sitten se oli Nissepolkka, en muista)

Omalla nousevalla listallani ovat myös Rauhaa vain rauhaa ja Jo joutuu ilta.

Väittelimme tietysti siitä, ovatko parhaat joululaulut sellaisia joissa lauletaan mukana, vaiko vain kuunnteltavia; saako valita tietyn version vai koskeeko top-valinta nimenomaan laulua raakana?
Vaikeita valintoja.

Omalla kuunnteltavien joululaulujen listalla on pysyväisluonteisesti Ariel Ramirezin ja Felix Lunan ihana sarja Navidad Nuestra.
Haparoiva kielitaitoni ei luultavasti tee oikeutta lyriikalle, mutta en ole antanut sen häiritä, elähdyn silti.

Oman erillisen listansa ansaitsevat tietysti tuhmat vallattomat joululaulut, joiden hlökohtainen top-3 on vuodesta toiseen pysynyt melkolailla samana
3. Sika
2. Oravan joulu
1. Joulupukki puree ja lyö

Kumpiakaan top-kolmosia en kykene laulamaan, toisia naurultani, toisia kyynelehdelliltäni. (onko tuossa joku outous? miten se oikein pitäisi kirjoittaa?)

Mitkä ovat omat suosikkisi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti