Uusi ja entistä ehompi joulumme alkaa hiljalleen hahmottua: oikeastaan koko lapsiperhe-elämämme ajan olemme viettäneet joulua, tai oikeastaan jouluruokailleet - yhdessä ystäväperheen kanssa.
Tänä vuonna päätimme brutaalisti kahdenvälisellä sopimuksella rikkoa tuon tradition.
Rohkeasti uskaltauduin ehdottamaan anopille että jospa jouluaterioisimme yhdessä: meidän sortinsakki, anoppiset ja mamma, kenenkään ei tarvitsisi olla yksin, kenenkään ei tarvitsisi kokata yksin ja kaikilla olisi vähän tohinaa ja toohellusta.
Lapsista se oli tietysti ensin ihan kamalaa ja sitten ihan ok.
Anoppi nielaisi kerran ja mamma kahdesti.
Jätimme asian hautumaan.
Tällä viikolla otimme ensin käsittelyyn mamman. No, mammahan kokkaa joka tapauksessa kaiken. Pienenä myönnytyksenä tälle joululle tilataan vain puolikas kinkku.
Kauhulla ajattelen sitä ruokavuorta (kuka sen syö?), ja sen roudaamista anoppilaan.
Eilen marssimme hraH:n kanssa päättäväisinä anoppilaan: nyt tehdään joulusuunnitelmia!
Sovimme anopin kanssa että mamma hoitaa laatikot ja kuivakakun, anoppi huolehtii kinkkurullan, sillin, sallatin ja jälkiruokajäädykkeen.
Meidän osaksemme jäivät salaatit ja kala. (miten minusta tuntuu että perheen aikuisemmat naiset valtasivat kaikki tärkeät jutut ja tällaiselle vähän huithapelille miniälle jäivät rääppeet käteen?)
Kotimatkalla päätimme yhdessä hraH:n kanssa huolehtia pöytään myös vähän jotain juustoja, erikoisempia lihoja ja laadukasta suklaata.
Perinteisesti joulusuunnittelumme kohokohtia on ollut aina juomatoimikunnan kokoontuminen: jos on ruokia valittu hartaasti, niin vähintään samalla hartaudella on syvennytty myös juomapuolen pohdiskeluun.
Anoppisilta eikä mammalta voitu millään vaatia samanlaista paneutumista asiaan.
Seuraavaksi siis kokoontui kahdenkeskinen salainen juomatoimikunta.
Olemme testanneet aiempina vuosina mm. paljonpuhutun munatotin ja minttukaakaon. (sinä vuonna teimme ennen jouluateriaa "metsäretken" = istuimme lähimetsässä kannolla, lapset joivat kaakaota, aikuiset minttukaakaota. Ja mitä puolestaan munatotiin tulee...no.).
Melko mukavaksi kombinaatioksi aterialla on osoittautunut kuohujuoma ja jälkiruokana portviini suklaan kanssa - tosin epäilen että anoppilassa mennään perinteisellä punaviini-konjakki -linjalla.
Tänä vuonna minua houkuttelisi oikeastaan testata jouluinen kahvi, miksei omppusiiderikin. Siitä tulisi varmaan sellainen hohdokas amerikkalaishenkinen olo? (toivottavasti hohdokkaampi kuin munatotin nautiskelusta, se oli ihan liian makeaa!)
*
Ruokapuoli on siis hallussa, juomapuoli on hyvällä suunnittelulla - jäljellä on oikeastaan enää kaikkein syvällisin pohdiskelu - eli se, mitä syödään ja juodaan kotona.
Lapset ovat toistaiseksi esittäneet yhden ainoan toiveen: aamusarvia.
Kyllä niin pääsee ihminen helpolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti