loistelias tulevaisuus?

jokavuotinen nido-ja-niputa on myöhässä. Kenen on vika, kysyn vaan?
Kopiokone voihkii ja vaikertaa ja yrittää syytää sisuksistaan riittävästi tavaraa riittävän nopeasti, verstaalla haisee tympeä kopiokonepöly ja talvesta kuivat sormeni itkevät sitä niputusosiota jo valmiiksi.

*
Ajattattelin, että olisin jo heti eilen mennyt itsenpalkitsemisostoksille, mutta sitten tuo onneton kopiomasiina meni jumiin, työaika venähti ja päivän päätteeksi olin pölyssä ja värijauheessa kauttaaltani.
Koneen jumi ei ratkennut ennen kuin tänä aamuna: töpseli pois seinästä vain. (miksei se eilen tullut mieleeni, en ymmärrä?)

Nämä päivät juuri ennen loman alkua ovat aina yhtä lannistavia. Ikinä en muista, kenellä on jo viimeinen harrastuskerta, kenellä ei, kuka menee jonnekin, kenellä on tai ei ole kokeita tai poikkeuspäiviä tai on niitä, ja ylipäätään missä pitäisi olla, mihin aikaan ja millaisissa varusteissa.
Primitiivireaktiona melkein kaikkeen käy patenttivastaukseni eivoiollatotta ja minä en ainakaan ompele/askartele/osta /mene yhtään minnekään ja mitään.
Luulen, että Pikkusiskolla on tänään viimeinen viulutunti, mutta jostain syystä Isosiskon huilut jatkuvat vielä ensi viikollakin.

Luen parhaillaan(*) yhden getosta kuuluisuuteen nousseen jalkapalloilijan elämäkertaa, ja veikkaan että jos lapsistani joskus tulee jollain alalla merkittäviä, muistelevat hekin:
Semmoinen se meidän äiti on, ikinä ei tiedä että millä tuulella se on, muistaako se yhtään mitään ja osallistuuko mihinkään ja millä tavalla. Yhtenä vuonna se nypläsi itse kaikki joulukortit ja seuraavana vuonna se tuli jouluaikaan raivohulluksi. Semmoinen se on se meidän äiti. Aika outo tapaus. Koskaan ei voinut tietää että muistaako se ostaa harrastusopelle joululahjan, tai opettajalle. Kaikilla muilla aina oli rusetit päissään, mutta meidän piti vaan kaapista tempaista jotain sopivasti kädenulottuvilla olevaa päälle. Voi sitä äitimuoria. No osti se sentään joskus sukkahousuja ja semmoisia, ei tarvinnut talvisin ihan hirveästi palella.

No, onpahan ainakin loistelias tulevaisuus. Lapsosilla, toivottavasti.
Kaipa ne edes saavat terapiassa jotain tukkualennusta.

(*)
ja niille, joille olen väittänyt lukevani jotain muuta ja antanut kirjavinkkejä, niin kyllä. Luen. Minulla on tällä hetkellä kesken
- se kirja josta olen muutamalle vinkannut
- tuo elämäkerta
- yksi uutuushömppä
- yksi tietokirja
- yksi mitä Isoveli suositteli ja jota en luultavastikaan saa luetuksi
- ja ehkä vielä joku muu, en muista.

Luin muuten juuri viikonloppuna päätökseen sen monessa paikassa kehutun Caitlin Moranin Naisena olemisen taito.
En ollut kovin vaikuttunut tai vakuuttunut. Siinä oli muutama hauska ja muutama todella hauska ja osuva lohkaisu, mutta pääsääntöisesti en ole mikään kovaäänisen feminismin kannattaja. Hmh, naiseudessani on mitä ilmeisimmin jotain vikaa.