miksi ihmeessä joissain kohden täysi neutraali on hyvä ja tavoiteltava juttu ja toisessa kohtuutonta yliholhontaa ja yhteiskunnallista kyttäämistä?
Kuulun molemmissa asioissa enemmistöön: toisen suhteen olen kohtuukäyttäjä ja toista en käytä lain.
Kohtuukäytäntö minulta halutaan pois, koska semmoinen on pahasta indoktrinaatiota ja epäkorrektia soluttautumista ja muutenkin kuulemma ihan turhaa. Lapsenikin kuulemma ihan pilalle menevät. Vähemmistön mielestä ja yksilönvapauden nimissä täytyy olla mieluummin tyhjiö ja jos nyt välttämättä haluaa itseään saastutella, niin pitää pysytellä turvallisesti ja huomaamattomasti rajallisten tilojen sisäpuolella. Ettei vaan kukaan pahoita mieltään tai joudu alttiiksi kaikenmoiselle vaaralliselle.
Puolestaan taas se, jota en käyttele lain, enkä aiokaan käytellä, saa yksilönvapauden nimissä soluttautua ja indoktrinoitua minun ilmatilaani, saastuttaa vapaasti ja aiheuttaa vakavaa uhkaa terveydelleni, ehkä jopa pilata sen. Vähemmistön mielestä ihmisen kuuluu kumminkin saada harjoittaa omia toimiaan ihan missä ja milloin vain, eikä mitenkään saa rajoittaa harjoitantaa ainakaan yksilön omien seinien sisälle. Muutenkin on ihan kohtuutonta vaatia että pitäisi ottaa huomioon muut lähelläolijat, ja varsinkin lapset tai kasvuikäiset, koska on kuitenkin oikeus ja vapaus tehdä valintoja. Eikä yhtään haittaa jos muut altistuvat sille vaaralliselle, koska on yksilön oikeus pilata itse itsensä. Muut menkööt metsään.
Sovitaanko niin, että jos minä saan harjoittaa julkisesti sitä minulle tärkeää, niin sitten saavat toisetkin?
*
Eikö ole aika vinkeää, että mitä kaikkea hämmentävää saa samoilla argumenteilla aikaan?
Kannattaisi ruveta totaalikieltäytyjäksi: kaikki pois vaan. Kaupallinen sektori kiittää. Luulisin.
Vinkeää on myös se, että piilottamalla asioita ne lakkaavat olemasta. Aika infantiilia: parivuotiaat kai uskovat, että jos menee peiton alle piiloon, ei kukaan tiedä että on.
Mutta on silti. Niin se vaan on.
Eivät ne asiat piilottamalla muuksi muutu. (niin kuin ei historiakaan muutu vaikka kuinka pystejä kaadeltaisiin)
*
Puolustelen tätä poikkeuksellisen kantaaottavaa ja lähestulkoon intelligenttiä rykäisyäni sillä, että pohdimme eilen hraH:n kanssa sekä arvovapautta että argumentointia. Lupaan ihan kohta palata takaisin normaaliin jorinaani; tämä kun vaan on mielestäni niin tärkeä asia.
Olen kanssasi tässä asiassa niin samaa mieltä. Vaikka senhän jo tiesitkin. :-D
VastaaPoistaBensaa liekkeihin: Osallistuin tässä taannoin keskusteluun, jossa muuan äiti kertoi, että häneen oli opettaja ollut yhteydessä lasten koulusta ja kehottanut heitä olemaan vähän vähemmän uskonnollisia siellä kotona. Liika uskonnollisuus kuulemma aiheuttaa kiusaamista koulussa.
Perhe on omien sanojensa mukaan tavallisen luterilainen, paitsi että toisin kuin tavalliset luterilaiset, käyvät toisinaan kirkossa. Lapsi oli maininnut luokassa olleensa sunnuntaina kirkossa ja siitä joku oli ruvennut härnäämään häntä.
Siis hei ihan oikeesti.
Flora: siis hei, ihan oikeesti?
VastaaPoistaEn keksi mitään sanottavaa tuohon...
Tämä on tietysti toisen käden tietoa, ei omaa kokemustani, mutta siis kuitenkin sentään tuolta äidiltä itseltään kuulin. Oikeesti. :-/
VastaaPoistaMä taasen olen kamalan suvaitsematon myös ja olen valmis kieltämään (tupakoimattomana, nykyisin okt-asukkina;) parveketupakoinnin tyystin...
VastaaPoistaSyy: asuttiin kerran ihanassa kerrostaloasunnossa, jossa oli yksi ainoa vika. Alakerran naapurit kessutteli parvekkeellaan kolmasti tunnissa vuorokauden ympäri, rouva jopa raskaana ollessaan. Mennessään tupakoimaan partsille he kyllä sulkivat OMAN parvekkeen ovensa jottei savu kulkeutunut suoraan sisään, mutta me emme voineet pitää omaamme auki melkein kahteen vuoteen. Vieläkin pstää vihaksi, kun mietin asiaa. Suvaitsematon minä.