keskiviikkohyhmä

ensi viikolla Lintukodossa alkaa hissiremontti.
Onneksi emme asu seitsemännessä taivaassa. Vain kuudennessa.
Yhdeksän litraa maitoa sekä jogurtit,  appelsiinit, lihat, perunat, porkkanat, omput, banskut, jauhot, puuroryynit...viikossa.
Remppa kestää kuulemma tasan kuukauden. (uskokoon ken tahtoo; en minä!)

Ja mikäpä hätä meillä on: viidet nuoret, terveet jalat tepsuttamaan ylös ja alas rappusia.

Naapurissa on ysikymppinen rollaattoritäti. Mitä tapahtuu hänen liikkumiselleen, kun hän on kuukauden asuntonsa vankina?

*aivan valtava huokaus*

*

Pää aivan hyhmässä: ulkona sataa jotain vedentapaista, sisällä on harmaata, ulkona on harmaata. Pääkin on sitä samaa harmaata möösää, tuntuu siltä kuin päivä ei olisi kunnolla vielä edes käynnistynytkään.

Murhetun ihan kaikkea. Lasten koulunkäyntiä, omia juttujani, kevättä ja kesää.
En silti ole alakuloinen.
Olen melkein tarmokas.

*
Lapset saivat hepulin kun kuulivat että minä ihan välttämättä haluan semmoisen fiuh-lääps-pädin. Tiedättekö?
En yhtään tiedä mihin minä sitä tarvitsen, mutta selvästi kyllä tarvitsen.
Lapset olivat sitä mieltä, että ensin loma ja suun huvit. Vasta sitten äidin mokomat haihatukset.