tajunnanvirtaa

jaa-ha, mikäs olisikaan tämän päivän natina ja kitinä?

Olen ollut niin toimelias ja kaivellut työpöytäni uumenista mäteentänsitjoskus-tehtäviä niin paljon että oikein hengästyttää. Aivan järjettömän paljon olen saanut aikaan.
Itseruoskintaa: miksi ihmeessä olen lykännyt näiden tekemistä?
Ei ole vanhan muistiin luottamista, täytyy taas ottaa vanha kunnon työlista käyttöön.

Vieron uutta kalenteriani.
Kaiken sen kirjakaupoissa vietetyn jahkaamisen jälkeen ei uusi kalenteri ole kiva, eikä toimiva.
höh ja pöh.
On tiettyjä asioita, joissa pitäisi olla koekäyttöoikeus.
Niinkuin nyt vaikka kalenterit ja lastenrattaat. Ei voi millään tietää miten toimivat ne, jos ei ole ensin tosiolosuhteissa testannut.
Keittiönkaapit ovat semmoisia myös. Ja liukuovikaapistot.
Voipi olla että täytyy tehdä uusiokalenterihankinta.
Keittiönkaappeja en kyllä taida raskia laittaa uusiksi.
Lastenrattaita en onneksi enää tarvitse. Eivätkä myöskään lapseni mun.

Pikkusisko laski tänään aamupalalla: "kahden vuoden päästä mä olen ykstoista."
Sain sätkyn. Ei voi millään olla. Se on vasta viisi.
Mutta kyllä se on.
Kahden vuoden päästä yksitoista.
Viisivuotiaissa on kyllä jotain perin herttaista. Jotenkin muistan nuo kaikki nimenomaan viisivuotiaina.
Tuleeko lapsesta viisivuotiaana jotenkin ihmisempi?

Isosisko puolestaan pohti, olisiko kiva mennä kouluun kirahvilla.
Minusta olisi.
Vaikka aika vaikea voisi olla päästä kyytiin.