tiistai 26. maaliskuuta 2013

emmää ja määen

Niin olen hanskannut eilen ihan liian monta äitisupervoimaa kuluttavaa asiaa ja tänään työsupervoimaa kuluttavaa asiaa että olen ihan lyts.

Työpäivä tänään on ihan hirmuisen pitkä, olen vieläkin verstaalla ja pahin on vasta edessä.
Äitityöpäivää en ole tänään ehtinyt kunnolla edes aloittaa. Toivottavasti nuo suloiset pikkupullerot ovat untenmailla autuailla siinä vaiheessa kun kotiudun, eikä tarvitse enää ruveta ratkomaan mitään elämää suurempia missäonmunmikälie-kriisejä.

Vannon että tämän päivän paras hetki on klo 23.59 kun tämä päivä on muisto vain.
Eilinen - huolimatta äitisupervoimia suuresti kuluttaneista episodeista - oli tähän työrupeamaan verrattuna silkkaa lasten äitien leikkiä.

Tiivistetään tämä kulunut vuorokausi:
polvet tutisivat vain ihan vähän-pikkaisen kun puristin yhteen lapseen äkillisesti ilmaantuneesta visvaista märkää valuvasta paiseesta sisukset yltympärs kokouseleganssiani. Ei, pyyhkäisin vaan enimmät hihansuuhun ja laukkasin takaisin verstaalle.
Että semmoista - pienimmästä ja vaivattomimmasta päästä tätä mennyttä aikaa.

Kyllä niin on fakta, että riemullista mieltä koetellaan.
Että zum teufel vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti