lukutuulella

Justiinsa eilen harmittelin ettei ole mitään kivaa luettavaa. Tai on kivaa luettavaa, mutta ei sellaista intohimoonnuttavaa pakkosaadalukeanytheti-kirjaa.
Satuin sitten kuitenkin poikkeamaan kirjastolla hakemassa muutaman varaamani uutuuskirjan.

Kun kirja alkaa "olen aina kuvitellut kasvavani pois omasta vajavaisuudestani" se ei voi olla muuta kuin koukuttava opus.
Oikein sain pidätellä itseäni, etten käy ahmaamaan, vaan luen rauhallisesti ja makustellen.
Onnellisuusprojekti - suosittelen, vaikka olenkin itse vasta alkumetreillä! Kerrankin konkreettinen elämäntaito-opas.
Saan näppylöitä ja ties mitä sellaisista opuksista joissa käsketään abstraktisti ja absurdisti tekemään rauha menneisyyden kanssa tai jotain, eikä sanallakaan kerrota, millä tavalla ihan oikeasti karkoitetaan toistuvaisesti ajatuksiin ilmiintyvät häiritsevät muistikuvat siitä kuinka neljäsluokkalaisena saa kammottavan verensyöksyn nenästä ja vaatteet tulevat näljäisiksi ja kaikki tuijottavat. (ei sillä että tämmöistä koskaan olisi sattunut, ihan vain esimerkinomaisesti keksaisin.)
No, itse asiassa en ole vielä oppinut manaamaan pois häiritseviä muistikuvia, mutta ehkäpä ihan tuossa tuokiossa? (hus pois!)

*
Juuri tällä hetkellä vatvon ja vatuloin sillä, lähdenkö työpäivän päätteeksi kävelemään kotiinpäin vai siirrynkö (sic!) kirjaston kautta kuluttamaan.
Pohdiskelin eilen tulo-ja-menopolitiikkaani ja totesin, että jos todellista säästöä tarvittaisiin, minun pitäisi varmaan lakata käyttämästä kirjaston uutuusvaraushakua. Tai koko varausjärjestelmää. Pelkästään tällä viikolla olen kantanut sinne puolet kukkarossani olleista käteisvaroista.
(mutta lällällää, olenkin saanut pikkurahalla ihan valtavasti hyvää lukemista!)