perjantai 22. maaliskuuta 2013

perjantain parhaat

tulossa on tohinaviikonloppu.
Mietimme aamulla, että tulevan viikonlopun jäljiltä olemme olemme kaikki sunnuntai-iltana joko voimaantuneita ja hyväntuulisia tai sitten aivan reporankoja.
Pizzalauantai on sentään buukattu: jääkaapissa on jättipussillinen juustoraastetta ja kukkakaaliakin on hankittu dippikastikkeen kaveriksi - on hyvä kokoontua kotipöydän ympärille lauantain rientojen jälkeen, ennen sunnuntain touhuja. Kuten Isoveli asian tiivisti: "kukkakaalidippiä parempaa ei olekaan" (henk.koht. olen vähän eri mieltä asiasta - on parempiakin - mutta menköön. Jos kukkakaalidippi kutsuu varhaisteinin omaan kotisohvaan mujumaan, niin sitten meillä tarjoillaan kukkakaalidippiä lauantaisin seuraavat viisi kahdeksan vuotta ainakin)

Kerrankin minä olen kiireettömin koko viikonloppuna. Haaveilen kirjapinoni lannistamisesta, joutilaasta olemisesta.
Ehkä kevätverhojen vaihtamisesta.
Parista kävelylenksasta tai muusta ulkoilusta.
Haaveilen keltaisesta.
Pohdin parveketta.
Tuijotan säätiedotusta: bussikortin voimassaolo päättyy pääsiäisen jälkeen.

5 kommenttia:

  1. Tunnustaudun myös kukkakaalin ystäväksi. Lämpimät terveiset vain Isoveljelle.

    Mistä tulikin jotenkin merkillisesti mieleeni hassu uni, jonka näin joitakin aikoja sitten. Unessa mieheni mainitsi ohimennen, että voitaisiin piipahtaa hänen serkkunsa synttäreillä Lahdessa samalla kun ajetaan mökille. Serkku ja serkun puoliso olivat nimeltään Marika ja Herra Hakkarainen (en ole varma kumpi oli serkku ja kumpi puoliso vai olitteko molemmat serkkuja), ja heillä oli kolme lasta (tietenkin nimeltään Isoveli, Isosisko ja Pikkusisko). Unessa olin tosi närkästynyt miehelleni, joka ei ollut kertonut moisesta serkusta minulle, ja mies puolestaan hyvin hämmästynyt, miten serkun olemassaolo oli mennyt minulta ohi, kun hän sentään pitää serkkuun jatkuvasti yhteyttä.

    Aamulla herätessäni olin hetken aikaa aivan varma, että lapsillani on pikkuserkku nimeltä Pikkusisko. Mutta ei taida sentään ollakaan, vaikka pikkuserkkuja miehen puolella aika liuta onkin, on heillä vain ihan tavallisia kalenterista löytyviä nimiä.

    VastaaPoista
  2. Rupesin epäilemään, että olen kertonut tämän jutun jo... jos näin olisi, pahoittelen, ei se NIIN hauska ole. :-D

    VastaaPoista
  3. ties vaikka olisikin pikkuserkkuus-suhe? Tämä on kuitenkin aika pieni maa :)

    VastaaPoista
  4. Jo vain, vähintään seitsemänsiä serkkuja taidamme olla itse kukin keskenämme. :-)

    VastaaPoista
  5. Ei mulla muuta, halusin vaan toivottaa ihastuttavaa viikkoa sinulle! Aurinkoa, iloa ja paljon haaveilua. Miksi haaveilua? Sitä vaan pitää olla elämässä.
    Tai jotain.


    VastaaPoista