perjantai 14. kesäkuuta 2013

ei menny niinku...

suunnittelin eilen töiden jälkeen opiskelevani tovin tahikka kaksi, lenksaavani ja sitten viikko-ostoksille.

Kuten tavallista, ei suju elo kuten strömssöössä tapaa sujua.

Pikkusiskoa pitkästytti.
Hänkin olisi halunnut opiskella.
Kun ehdotin, että hän hakisi muistikirjan ja muut välttämättömät tarvikkeet, ne olivatkin salaperäisesti joutuneet hukkaan ja sitäpaitsi ei kumminkaan huvittanut.
Iskin luurit korville ja ryhydin tavaamaan ensimmäistä sivua.
Isosisko tuli kysymään, että kuuntelinko hänen soittonsa ja miltä kuulosti. Sitten piti etsiä juutuubista se kaikkein ihanin kappale ja kuunnella se.
Iskin luurit korville ja palasin tavaamaan ensimmäistä sivua.
Pikkusisko halusi leipoa.
Muistin että leipätaikina on nousemassa. Menimme pyörittelemään leivät.
Iskin luurit korville ja aloitin alusta.
HraH:lla oli asiaa, se mutisi jotain tietokoneella ja hihitti itsekseen.
Otin luurit pois ja sanoin että en kuule.
Iskin luurit korville ja aloitin alusta.
Tuli vessahätä.
Iskin taas luurit korville ja aloitin alusta.
Onnistuin lukemaan sen parikymmentä minuuttia, minkä kestää kaikkein paras keskittymisbiisi.
Innostuin.
Sitten hyökkäsi musavärkkineestä ihan väärä kappale.
Joku oli käynyt säätämässä asetukset suffelille ja luupille ja ties mitä. (grr, semmosta laitetta, millä kuunnellaan enimmäkseen äänikirjoja, ei saa säätää suffelille. menee juoni sekaisin. ja kyllä musiikinkin kuuluu tulla säädyllisessä järjestyksessä.)
Sääsin asetuksia.
Iskin luurit korville ja aloitin alusta.
Ovikello soi, kaveri tuli visiitille. "vitsit että te näytätte keski-ikäisiltä!" se sanoi ensisanoikseen. Minä istuin kakkulat nokalla sohvannurkassa kirjoineni, hraH luki jotain sivistävää lehteä, varmaa newyork reviewiä tai timeä. Teki mieleni kysyä, että nekö veivaavat diskoa päivästä toiseen kotona.

Ei tullut esseestä valmista, eikä lenkistä senkään vertaa.
Mutta tiedän aika hyvin, miten menee sen ensimmäisen kirjan ensimmäinen lause. Toivottavasti se tulee tenttiin.

Viikko-ostoksille sentään pääsimme.

Kun olin lapannut säkkikaupalla ruokaa jääkaappiin, järjestellyt kuivatavarakaapin ja survonut sen sisuksiin sinne kuuluvat asiat, lontusti Isoveli keittiöön: "anna mä katon. Mikä ihana näky, täysinäiset kaapit! Tänään oli ihan kaameeta kun kaappi oli tyhjä."
Tuijotimme yhdessä täysinäisiä kaappeja.

*
Täytyy vähän pohtia noita opiskelun edellytyksiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti