... on meillä stereo, televisio...

Jos ei viimeaikaisisten kirjoitusten rivien välistä ole ihan vielä käynyt selväksi, niin himppasen verran on työelämässä lähimenneisyydessä ollut tukalammansorttista.
Valittaisin jos viitsisin.
Mutta jos nyt jotain positiivista hakee, niin ilmapiiri tässä välittömässä lähiyhteisössä on siedettävä, paine tulee muualta.

Huomaan kompensoivani onhoa työelämätilannetta kehittelemällä pakkohenkisiä osteskelusuunnitelmia.
Olen viimeisen parin kuukauden aikana suunnitellut ostavani mm.
jäätelökoneen, leivänpaahtimen, kannettavan tietokoneen, tabletin, uuden kännykän, polkupyörän, parvekesohvan ja matkan Amsterdamiin.
Noin ensialkuun, ihan vain itseäni lohduttaakseni. Tai palkitakseni kun olen niin reipas.

Henkilökohtaiset suosikkini näistä ovat jäätelökone ja tabletti, koska niitä voi käydä hiplaamassa missä tahansa hyvinvarustetussa lähikaupassa ihan huomaamatta. Kaikki muutkin hiplaavat niitä kumminkin.
Esim. amsterdaminmatkan hiplaaminen liikkeessä on suunnattoman paljon vaikeampaa ja sitä paitsi sen akutaalinen hankkiminen edellyttäisi jonkinmoista varmuutta muutamasta peräkkäisestä vapaapäivästä, eikä niiden varaan viime aikoina ole paljon kannattanut laskea. Tietokoneliikeessä taas paikalle kohneltaa joku sliipattu nuorukainen selittämään kompressoreista, prosessoreista ja kiintolevyistä niin että päässä alkaa kuohua.
Parvekesohvaa puolestaan - jos vaikka vahingossa sattuisin sen ostamaan - en saa kuljetettua pyörän tarakalla kotiin vaikka kuinka yrittäisin.

Onneksi tuo järkipää pelittää vielä sen verran, että tajuan ajatuskulkujeni terapeuttishenkisen obsessiivisuuden ja lisäksi sen, että materiaa on ihmisellä yllinkyllin nykyiselläänkin.

Valitettavasti kuitenkin yhdellä obsessiolla on taipumus muuttua toiseksi.
Lempinakosteltavani pähkinät ovat muuttumaisillaan joksikin toistaiseksi tarkemmin määrittelemättömäksi jossa on paljon sokeria ja josta seuraa välitön huonovointisuus.
Ja sitä paitsi, tabletinkin tarvitsen vain siksi että pääsisin vielä vähän tiuhempaan notkumaan netissä.

Yritän kaikin mahdollisin käytettävissäni olevin keinoin obsessoida itseni taas kerran ja uudestaan liikkeeseen ja hyvinvointiin.
Muttakun ihan oikeastaan tarttisin varmaan jonkun uuden syke-gps-härpättimen, että voisin syöttää siihen tablettiin tietoja, joista saisin dataa kuinka kuntoilunta etenee.
Ei oikein muuten kannata kuntoiluobsessio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti