torstai 5. syyskuuta 2013

Laiskendag

Päänsärkypäivä, plääh sille.
Istun verstaalla ja tuijotan tyhjyyteen.
UPM:lla (Uusi Piällysmiäs, jos et tiennyt) on työuupumus ja jokapäiväisketutus. Jee.

*

Tiedättekö, mikä on ihan superkiva juttu?
E-kirja!
Lokoisasti istun kotisohvassa ja lainaalytkäytän tenttikirjan omalle hienolle lääps-viuhilleni, ja siellä on. Lääps-viuh luen silloin kun tykkään, ei vie ylimääräistä tilaa veskassa ja on lääps-viuhin hyötykäyttöä.

Tiedättekö, mikä on vielä enempi superkiva juttu?
E-lehtileike!
Ei tarvitse komuta jossain pölyisessä yliopiston kirjastossa tonkimassa, että onko se lehti, ja jos niin missä.
Lääps ja viuh lakaisen tiedoston lääpsille, ja siellä on. Luen kun sopii.
Ei ole tentissä onnistuminen enää kiinni siitä, ehtiikö kirjan tai artikkelin lukaista yölainana, tai löytääkö sen tuurilla jostain kirjastosta ennen viimeistä tenttiä.

Niin kannatan ee:tä. Lisää eetä minulle!
Kaikki tenttikirjat eeksi, nyt heti!

Ainoa heikko puoli on se että lääps-viuh aiheuttaa - varsinkin kun lönöttää huonossa asennossa sohvassa lääpsimässä - niskajumia, mikä puolestaan aiheuttaa päänsärkyä.

*

Eilen oli dramaattinen käänne verstaalla.
UPM sai vainoharhaisuuskohtauksen ja alkoi meuhkata että sen lompakko on varastettu. Etsittiin pöydältä ja pöydän alta ja laukuista ja roskiksista ja vaikka mistä ja minä ajattelin että jo nyt on työuupumus hetkessä tullut pahaksi.
Sitten muistimme että aamupäivällä oli ollut yksi tyyppi meillä istuksimassa.
UPM soitti sille, ja kävi ilmi, että se oli vahingossa luullut UPM:n lompsaa omakseen ja ottanut sen mukaansa. Sillä oli sitten kukkaro kummassakin taskussa.
Se tyyppi käy meillä joka päivä istuksimassa (ne ovat varmaan palavereja?), niin että arvatkaa vaan kuittaillaanko täällä ainakin kuukauden päivät siitä. Jee.

Kotona ei ollut dramaattisia käänteitä.
Mutta Pikkusisko oli hyvällä tuulella. Sillä aikaa kun me kävimme kaupassa, se lapsukainen imuroi eteisen ja järjesti kenkähyllyn ja jotain muuta, mitä en enää muista. Ai niin, oli ulkona leikkimässä. Ja soitti kolme kertaa että joko te tulette.

Minä yritin eilen olla tyylikäs ja menin vaate- ja kenkäostoksille.
Sovitin muutamia kivoja kenkiä, en nähnyt yhtään vaatetta, hiplasin merkkilaukkuja ja -kukkaroita ja ihmettelin että jos ostan sellaisen niin ei jää enää rahaa laitettavaksi sen sisälle.
Sitten ihan vahingossa ostin ananaksen ja cantalopemelonin.
Sattuuhan sitä.



*
ps. miten minusta tuntuu että tuon melonin nimi on kirjoitettu väärin?
Mikä ihme se voi oikein olla?
Se ei ole vesi- eikä hunaja- eikä se yksi mikäsenyttaasolikaan? galia?
Se on se entisaikainen verkkomeloni.
Kantalooppi? Quantalope? Cantaloupe? Kantaluuppi?
En jaksa tarkistaa.
Se on ihan älyttömän hyvää, varsinkin anananksen, rypäleiden, sitruunamehutirskauksen ja pähkinärouheen kanssa. Kokeilkaa vaikka.
Jos haluaa oikein luksustella, voi ottaa vähän valkohome- tai vuohenjuustoa oheen myös. (mutta se juusto pitää syödä erikseen. Vähän niin kuin jälkiruokana)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti