perjantai 29. marraskuuta 2013

tohinatorstai

Torstaissa oli tekemistä: pääkaupunkiin esittelemään työopiskelutyö, melkein suoraa päätä takaisin kotiin Isoveljen rippikoulun aloittajaisiin, kauppaan, kotiin, harrastuneisuusopiskeluessee valmiiksi: siitä puuttui vielä pohdinta ja johdanto.
Essee palautettu klo 23.05, yli vuorokautta ennen viimeistä jättöhetkeä - viikonloppurauha turvattu.

Filosofia on kyllä kummallinen juttu.
Päänupissani oli ihan selvä agenda aiheesta: selkeä suunnitelma siitä miten edetään kauniilla kaarella alusta loppuun, loogisesti ja arvokkaasti.
Vaan ei kehvatsu, se mokoma essee lähti heti alkumetreiltä hankoutumaan ihan omille jossain määrin absurdeille suunnillensa. Vaikka kuinka yritin palauttaa sitä ruotuun, se vain kirjoittautui omanlaiseksensa.
Loppumetreillä, illan pimeinä tunteina vajosin pohdinta-osiossani auttamatta toisaalta-toisaalta -hetteikköön ja melkein onnistuin todistamaan että valkoinen on uusi musta ja että kokonaisvaltainen ihmisten likvidaatio ammuskelemalla silmittömästi on itse asiassa ihan oikeutettu teko ihmiskuntaa kohtaan.
Onneksi vain melkein.
Henkilökohtainen moraalietiikkani ei sallinut minun mennä absurdeissa todisteluissani loppuun asti.
hmh.

*

Kaveri oli prepannut valmiiksi rippikouluavajaisiin. Nuoret kuulemma istuvat takana ja aikuiset edessä. Aikuiset laulavat ja nuoret eivät. Ja nuoret häpeävät, aikuiset ovat ylpeitä.
Edessäni istui rivin verran punoittavaposkista nuorisoa, jotka leuanheilutuksesta päätellen ainakin aukoivat suitaan laulun tahdissa. Luultavasti siksi, että kanttori heti alkuunsa nostatti koko riparikansan seisaalleen tömistelemään ja taputtamaan, kokonaisvaltaisessa ja kollektiivisessa häpeässä (kanttori oli ainoa joka pysyi rytmissä) oltiin heti alkumetreiltä, koko porukka.

Olin järkyttynyt - ei ole rippikoulupasseja /-kortteja enää!
Mihin on maailma menossa?

*

Meillä on taas yksi uusi lapsenlapsi.
Jompikumpi tytöistä naitetaan kuulemma belgialaiselle suklaamiljardöörille (Isoveljen ehdotus, lupasi kyläillä siskonsa luona kerran-pari vuodessa jos niin käy).
Seuraavan lapsenlapsemme nimi on Hoyt van der Oink.

(ennestäänhän meillä on jo Narcissos, Pizza-Liina, pikku-Dumbeldore ja Pöksytuhnu. Kyllä niin odotan vanhuutta ja jotain ylevää kulttuuririentoa, jossa pääsen esittelemään koko kelvollisen rivini.)

2 kommenttia: