...mieleni minun tekevi...

Takoi sammon taitavasti:
	laitahan on jauhomyllyn,
	toisehen on suolamyllyn,
	rahamyllyn kolmantehen.
	Siitä jauhoi uusi sampo,
	kirjokansi kiikutteli,
	jauhoi purnun puhtehessa:
420	yhen purnun syötäviä,
	toisen jauhoi myötäviä,
	kolmannen kotipitoja.

Otti ainehet tulesta,
	tempasi hyvät takehet
	ahjosta alasimelle,
	vasarille, valkkamille.
	Takoi miekan mieltä myöten,
90	kalvan kaikkien parahan,
	jonka kullalla kuvasi,
	hopealla huolitteli.

Niin meni muruja noita,
	sammon suuria paloja
	alle vienojen vesien,
270	päälle mustien murien;
	ne jäivät ve'en varaksi,
	ahtolaisten aartehiksi.
	Siitäp' ei sinä ikänä,
	kuuna kullan valkeana
	vesi puuttune varoja,
	ve'en Ahto aartehia.
	Jäipä toisia muruja,
	pienempäisiä paloja
	selälle meren sinisen,
280	meren laajan lainehille,
	tuulen tuuiteltavaksi,
	aaltojen ajeltavaksi.

Niitä tuuli tuuitteli,
	meren läikkä läikytteli
	selällä meren sinisen,
	meren laajan lainehilla.
	Tuuli maalle työnnytteli,
	aalto rannallen ajeli.

*

ps. kyllä on kaameeta inspiroitua omasta tyhjäpäisestä päänpieksennästään.

Ei jättänyt rauhaan sampo...