perjantai 28. helmikuuta 2014

...mieleni minun tekevi...


Takoi sammon taitavasti:
laitahan on jauhomyllyn, 
toisehen on suolamyllyn,
rahamyllyn kolmantehen. 

Siitä jauhoi uusi sampo,
kirjokansi kiikutteli, 
jauhoi purnun puhtehessa:
420   yhen purnun syötäviä,
toisen jauhoi myötäviä,
kolmannen kotipitoja.


Otti ainehet tulesta,
tempasi hyvät takehet
ahjosta alasimelle,
vasarille, valkkamille.
Takoi miekan mieltä myöten,
90   kalvan kaikkien parahan,
jonka kullalla kuvasi,
hopealla huolitteli.





Niin meni muruja noita,
sammon suuria paloja
alle vienojen vesien,
270   päälle mustien murien;
ne jäivät ve'en varaksi,
ahtolaisten aartehiksi.
Siitäp' ei sinä ikänä,
kuuna kullan valkeana
vesi puuttune varoja,
ve'en Ahto aartehia.

Jäipä toisia muruja,
pienempäisiä paloja
selälle meren sinisen,
280   meren laajan lainehille,
tuulen tuuiteltavaksi,
aaltojen ajeltavaksi.


Niitä tuuli tuuitteli,
meren läikkä läikytteli
selällä meren sinisen,
meren laajan lainehilla.
Tuuli maalle työnnytteli,
aalto rannallen ajeli.



*
ps. kyllä on kaameeta inspiroitua omasta tyhjäpäisestä päänpieksennästään.
Ei jättänyt rauhaan sampo...


2 kommenttia:

  1. Soot uskomaton! Vau! Mä lakkailen vaan kynsiä, enkä keksi mitään noi luovaa.
    Idoli!

    VastaaPoista
  2. P raks, siksi sä oletkin tyylikäs ja hehkuva tyyli-idoli. Ja minä puolestani vähän homssuinen melkeinhippi.

    VastaaPoista