tiistai 11. maaliskuuta 2014

onni

ensin herätteli P, sitten Yksis, viisaita naisia ja sanoja.
Usein hyvin häivähtävästi ja satunnaisesti pohdin samoja: olenko onnellinen, osaanko olla sitä?
Ihan joka ikinen kerta päädyn samaan vastaukseen:
Olen.
Onnellinen, onnekas, siunattu.

Tietysti - niin kuin Yksiskin kirjoittaa - ihmisen melkein kuuluu haluta jotain enemmän, parempaa, hienompaa - lisempää noin ylipäätään. Tietysti sitä toivoo että olisi enemmän rahaa, vaikutusvaltaa ja ystäviä, tai mitä tahansa.
Mutta aina kun menen sen ajatuksen kääntöpuolelle: mistä luopuisin ja miten, että sen enemmän ja lisemmän saisin?
Kyllä, hyvinkin usein ja melkein enimmäkseen vieläkin olen ihan vain näännyksissä ja arkinen ja hapsottava ja ympärilläni olevat ihmiset ovat joko mänttejä, tosimänttejä tai aivankäsittämättömänmänttejä. Mutta silti, ne ovat omia ja tuttuja. (ja itse olen se mäntti)

Niin kuin nyt vaikka eilen.
Lähdin töistä aikaisemmin kuin normaalisti viedäkseni yhden keskenkasvuisen lääkäriin. Oli laatuaikaa lapsukaisen kanssa ja aivan äärettömän mukava lääkäri ja asiat nyt olivat niin kuin niiden kuuluikin olla ja se kerrottiin, mitä olin kuvitellutkin. Ei mitään uutta.
Silti olin aivan lopen uupunut. Kertakaikkisesti.
Olin kireä ja stressattu - tietysti, kuka ei olisi? Vaikka kuinka se lääkär-asia olisi pieni ja vähäpätöinen ja odotettu.
Mieluummin olisin vain äyskinyt ja mököttänyt sohvannurkassa ihan vain silkkaa omaa väsymystäni.
Sen päälle pakottauduin kaupunkiin ja kirjastoon ja sitten selvisi että olen tehnyt yhden opiskelujutun himppasen verran päin peräseinäjokea ja sekin pitää korjata.
Ja olin aina vain arkinen ja hapsottava ja ärtsy.
Varhais- ja teini-ikäisillä oli varhais- ja teini-ikäisten murehia ja kuuntelin niitä.
Ja jossain siellä oman iltapalani ja nukkumaanmenoni välimaastossa, siellä missä ajatukset ovat jo aivan liian puuroisia muodostuakseen sen selkeämmiksi tai jäsennellymmiksi, siellä häivähtää se suuri onni.

Jos osaisin ottaisin kuvan niistä asioista, jotka eilen tekivät minut superonnelliseksi.

- varhaisteini-ikäisen katse kun se möyryää vielä vähän lähemmäs, ihan kainaloon asti. Se on tyyni ja avoin ja levollinen. Se katse häivähtää nuoren silmissä yhtä nopeasti kuin onni ihmisessä, ja painuu sydämen pohjaan asti pitkäksi aikaa.

- näennäismonimutkaisuus ja käänteistyhjiö. Näillä luotiin kontaktia siihen teini-ikäiseen.





3 kommenttia:

  1. Tää oli ihana, elämänmakuinen postaus!

    VastaaPoista
  2. Ihana ihana ihana! Sä kuvaat niin hyvin sitä TYYLSÄÄÄ ja sitten sitä mitä näet varhaisteineissä.

    Alanpa katsoa niitä tarkemmin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas viksuista sanoista :)

    VastaaPoista