telenovela ja hashtagi #onni

tartun P:n haasteeseen: Sata päivää onnea. Kuvat täällä tai kuvablogissa hashtagilla #onni.

Eilinen onni:

Fillaroin iltatöihin, puut muodostivat upean pitsikuvion laskevaa aurinkoa vasten. Puiden oksastoista syntyy kiehtova rytmi taivaanrantaan.
Ilma oli viileä, olin ensimmäistä kertaa pitkän talven jälkeen fillarilla. Ja heti näin kaunista.
#onni.

*

Vanha kartanomme on varsinainen telenovela. HraH:n kaverin veli (tästä alkaa se telenovela, eikö vain!), joka samalla on minun poikaystäväni veli (*) asustaa siinä kartanoasuntomme naapurissa, kerrosta alempana ja hän oli hraH:lle juorunnut kaikenmoista.
Voi olla että käsikirjoituksessa on joitakin nimiä muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Meidän kartanoasuntoomme muutti aikoinaan Polois-isä, jonka keskenkasvuinen nuoriso tapasi järjestää kotibileitä kun Polois-isä on vuorotyössään. Tilanne eskaloitui lähes sietämättömäksi, kun silloinen alakerran naapurimme Teini-äiti liittoutui yksiin Polois-isän nuorison kanssa ja rapussa alkoi vierailla paitsi poliiseja myös kaikenmoisten kiellettyjen juttujen kauppiaita. No, Polois-isää varoiteltiin ja Teiniäiti muutti muualle ja lapsikin oli välillä vissiin vähän muualla hoidossa. Noihin aikoihin toistuvasti entiset naapurimme (rouva Juomalasi-Korvassa ja rouva Yläkerta) pyysivät, että muuttaisimme takaisin mitä pikimmin. Hivenen kiusallista, koska yksi syy muuttoomme oli alakerran Teini-Äidin arki-iltona järjestämät huikeat bileksinnät; suivaannuimme luonnollisesti siitä, että meitä ei kutsuttu mukaan vaikka toistuvasti kävimme ovikelloa rimputtamassa.

Nyttemmin tilanne on siis rauhoittunut, ja Teini-äiti lapsineen on palannut takaisin. Toivomme heille kaikkea hyvää ja sinnikkyyttä elämässä selviämiseen.
Mutta ei toki tässä vielä kaikki.

Vielä kartanossa asuessamme yläkerran Kaunis Poika (joka luulee olevansa lahja maailman kaikille naisille) otti ja meni naimisiin semmoisen naisen kanssa johon hän tutustui pihatalkoissa. (uskokaa pois). Tuore avioelämä oli ajoittain kovaäänistä, ei kuitenkaan aviollisista syistä vaan pikemminkin selvittämättömien yleisten ristiriitojen takia.
Samaan aikaan Kauniin Pojan yläkerta, herra Pyöräkorjaamo, puolestaan kärvisteli käsittämättömän narsistis-omituisen aviokriisin kourissa. Sekä herra että rouva Pyöräkorjaamo vänkäsivät tahoillaan talon rouvia puolelleen ja kiersivät ovelta ovelle kertomassa yksityiskohtia aviollisesta elämästään. (uskokaa pois, myös meillä.)
Nyttemmin tilanne on rauhoittunut: Kaunis Poika ahistui vihkisormuksensa puristuksesta ja lähti jonnekin kauas pois, rouva Kaunis Poika jäi yksinhuoltajaksi.
Luulen että narsistis-omituista aviokriisiä puitiin paikallisen aviisin yleisönosastollakin, mutta käsittääkseni rouva Pyöräkorjaamo asettui muualle ja herra Pyöräkorjaamo elää nykyään tyytyväistä narsissitonta uusiopoikamieselämää.
Ei toki tässä vielä kaikki.

Kellarikomerostossa on asustellut muuan joka oli siirretty kotioloistaan ulkoruokintaan, ja jossain kerroksessa majaili joku joka myöhemmin tunnistettiin pyromaaniksi, ja rouva Juomalasi-Korvassa harkitsee muuttoa jonnekin kauas pois (ei kuitenkaan sinne, minne meni Kaunis Poika)

(*) hraH:n kaveri on poika (tai mies oikeastaan) ja myös minun hyvä ystäväni, ergo: poikaystävä?
Ai niin, se veli - joka siis oli ennen meidän naapurimme - on myös meidän kaverimme. Tietysti.

Ja minun mielestäni kartano oli mitä normaalein ja miellyttävin asuinpaikka.
Hmh, kyllä voi ihmisen arvostelukyvyssä olla vikaa.

*

Lauralle:

tämmönen siitä tuli - farkuista tuunattu oudohko hitusen fantasiahenkinen hame.