perjantai-jee

perjantai!
Kummallista.
Olen elämäntilanteessa jossa viikot ovat melkein kivampia kuin viikonloput, luultavasti viikonloppuihin kasaantuu ihan liikaa odotuksia. Viikot olisivat kivampia kuin viikonloput, ellei tuo työnantajanani toimiva herrakerho keksisi aina kaikenmoista mieltäkuohuttavaa pikkuaktiviteettia. Höh niille, pilaavat hyvät viikkoni kaikenmoisilla työkriiseillä.

Kävin nivelennaksauttajallani, joka sanoi että olen täydellisesti naksahtanut. Se antoi jumppaohjeita ja käski olla tunnollinen ja reipas että naksahdus pysyy kohdallaan.
Siitä riemastuneena pesin ison ikkunan.
Olen kyllä melko varma ettei se ihan tuota tarkoittanut, ja selkäni oli asiasta aika lailla yhtä mieltä.
HraH ystävällisesti ripusti kevätverhot: selkäni oli asiasta melko kiitollinen ja minä itse myös, verhojen ripustaminen on tylsää. Kädet väsyvät ja kaikkea.

melkein lämmin etelän yö ihan kohta

Nyt voin ihan koska vain istua viinilasin kanssa parvekkeen kynnykselle ja alkaa haaveilla lämpimästä kaskaita surisevasta etelän yöstä. Jee.
Koska hraH lämpenee hyvin hiljalleen kaikille niinkin dramaattisille muutoksille kuin uudet huonekalut, en rassannut häntä liikaa. En laahannut häntä mihinkään puutarhakauppaan katsastamaan mahdollisia kalustoja, menimme vain iltakävelylle ja puhuin ihan pikkuisen ja  leppeästi että olisipa kiva siellä parvekkeella istuksia.

*

Tänään ollaan menossa ystävien kanssa syömään. Jee.